Laatuaika yritykselle kannattaa ISO:sti

Siitä puhutaan, sitä haikaillaan. Sen käyttöönottoa vitkutellaan. Laatujärjestelmien rakentaminen on yhä useamman yrittäjän mielessä. Syykin on selvä: paineita tulee paitsi oman toiminnan kehittämisen, myös asiakkaiden – ja näiden asiakkaiden – suunnalta. Esimerkiksi metalliteollisuudessa on huomattu, että isojen päähankkijoiden laatua tavoitteleva koura ulottuu yritysten arvoketjussa yhä pidemmälle. Ei riitä, että alihankkijalta vaaditaan paljon; myös alihankkijan alihankkijan prosessien jouhevuudesta ollaan kiinnostuneita. Varsinkin kasvutaipaleen alkukiihdytyksen keskellä saattaa kiireisen koneistajan mieltä arveluttaa yhtälö: ISO 9001 = ISO työsarka. Eivätkä muut sertifikaatit taida sen helpommalla irrota.

Kuva: Hydroline-tuotteiden laatua.

Laatujärjestelmän käyttöönotosta on kuitenkin ilmiselviä hyötyjä, siksi se löytyy yhä useammasta yrityksestä. Esimerkiksi Hydroline Oy:llä on ollut sertifioitu laatujärjestelmä (ISO 9001, ISO 14001, OHSAS 18001) käytössään jo pitkään. Parhaillaan on menossa laatujärjestelmän päivittäminen. Mikko Laakkonen, yrityksen business development manager, kertoo, että laatujärjestelmästä on tarkoitus tehdä yhä elimellisempi osa yrityksen ohjausta. Prosessien kuvaaminen ja kehittäminen on välttämätöntä etsittäessä asiakkaalle yhä kustannustehokkaampia kokonaisratkaisuja.

Sama tavoite on Lapinlahden Koneistuksella. Yrityksen laatujärjestelmän sertifioimista ei vielä ole katsottu tarpeelliseksi, mutta toimintakäsikirja on laadittu soveltaen ISO 9001 -vaatimusten mukaiseksi, ja se toimii arjen päivittäisenä ohjenuorana. Mirja Litmanen, yrityksen hallintojohtaja sanoo, että laatujärjestelmä on yrityksessä strategian suora jatke. Siksi sen ylläpito ja päivittäminen, ihan kuten strategiaprosessissakin, on jatkuvaa työtä.

Molemmat yritykset kertovat laatutyön olevan vaivan väärti, mutta kokemuksesta tiedetään, että sen rakentaminen vaatii panostuksia ja totista aivotyötä. Tärkeintä on, ettei järjestelmää rakenneta minkään sertifikaatin vuoksi, vaan aidosti omaa työtä ohjaamaan. Nykyään puhutaankin usein laatujärjestelmän sijaan johtamisjärjestelmästä. Tai kuten kompakti laatuopas ISO 9001 pk-yritykselle – kuinka toimia, asian kiteyttää: laadunhallintajärjestelmä on organisaation tapa johtaa ja ohjata toimintoja, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti asiakasvaatimusten täyttämiseen. 

Kuva: Laadukasta tekemistä Lapinlahden Koneistuksella

Mitä asioita tulisi laatujärjestelmätyötä aloitettaessa ottaa huomioon? Esimerkiksi mainitun ISO 9001:n mukaiseksi rakennettavan laatujärjestelmän ja siihen linkittyvän toimintakäsikirjan tekemiseen liittyy paljon kysymyksiä. Pitäisikö ympäristö-, ja työturvallisuusasiat ottaa mukaan, ikään kuin samalla vaivalla? Tehdäänkö käsikirjan rakenne oman toiminnan ehdoilla, vai mukaillaanko standardia? Kuvataanko oma toiminta ja prosessit juuri sellaisena kuin ne tänä päivänä ovat, vai pitäisikö jo ajatella ensimmäisen kehitysaskeleen jälkeistä tilannetta? Onko standardin seurailu ylipäätään järkevää, vai riittäisikö riisuttu malli?

Kysymyksiä saa ja pitääkin nousta. Keskeistä on kuitenkin oivaltaa, että laatujärjestelmä ei saa olla irrallaan muusta toiminnasta oleva, pimeimmässä kaapissa pölyttymään tuomittu mappi, jonka kytkentä arkitoimintaan on jo katkennut – jos sitä alun perin olikaan. Laatutyön on oltava jatkuva prosessi, joka positiivisella tavalla pakottaa yrityksen toiminnan jatkuvaan ja kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Laatuajatteluun täytyy sitoutua koko organisaation, lattiatasolta ylimpään johtoon. Näin se palkitsee työhön ryhtyjän. Ja sertifikaatti, se on vasta kirsikka kakun päällä. Voittaja on hän, jota varten yritysten toimia loppuviimein aina viilataan: asiakas.

Laatuterveisin,

Antti

Mejor -grande finale

Talouden rooli päätöksenteossa on ylikorostunut, lataa Jari A. Väänänen mejor-koulutuksen viimeisessä osiossa, jossa käsiteltiin johtoryhmän roolia talouden johtamisessa. Ja nyt ei esitetä poliittisia mielipiteitä, vaan arvioidaan johtoryhmätyöskentelyä ja päätöksentekoprosessia kylmän viileästi esimerkkien, pitkän kokemuksen ja asiantuntemuksen tuomalla varmuudella. Budjetointilähtöinen taloudenpito ei välttämättä ole tehokkainta, vaan muutokset tapahtuvat päätöksiä seuraavien toimenpiteiden ansiosta. Siksi toimenpidesuunnitelman kirjaaminen on ensiarvoisen tärkeää; se pitäisi tehdä aina ensin ja kirjata numeeriseen muotoon vasta jälkeenpäin.

Johtoryhmän harteilla lepää budjetoinnin laatiminen. Johtoryhmän jäsenen on hyvä ymmärtää yrityksen talouden tunnusluvuista sen verran, että kykenee hahmottamaan sekä kokonaisuutta että oman osastonsa toimintaa myös numeerisesti; luvut kun ovat ainakin helppoja toteuman mittareita. Ymmärrystä vaatii myös syvä tietoisuus siitä, ovatko toteumat hyviä vai huonoja. Tavoitteita on hyvä olla, mutta realistisen budjetin laatiminen voi joskus olla paikallaan, sillä sen toteutuminen ja onnistuminen luo uskoa ja hyvää fiilistä.

Liiketoiminnan ei tule olla vain laadukasta, vaan ensisijaisesti myös kannattavaa.

Mitä sitten on riittävä kannattavuus? Tavoitteet määrittävät yrityksen kannattavuuden tason, tai ainakin niiden tulisi määrittää! Toisaalta huomioon on otettava myös se, että elämä itsessään on riskibisnestä. Useinhan sanotaan, että ”mitä suurempi riski, sitä suurempi tuottomahdollisuus”. Voisi olla kuitenkin syytä pitää mielessään, että ”mitä suurempi riski, sitä suurempi todennäköisyys, että häviät rahas”, muistuttaa Väänänen kuulijakuntaa.

Väänänen käyttää koulutuksessaan runsaasti esimerkkejä ja kokemuksia uransa varrelta saaden talousasiat kuulostamaan mielenkiintoisilta ja käsitettäviltä. Koulutus todella tuntui osuvan ja uppoavan, kun huomasin miettiväni mielessäni ”kerro lisää, mitä sitten tapahtui?” ja ymmärtäväni koko asian limittymisen yritystoimintaan, johtoryhmätoimintaan ja vieläpä pätevän suurelta osin ihan yksityisenkin elämän puolella.

Koko Mejor-koulutuksen ytimen voisi tiivistää muutamaan napakkaan lauseeseen: Tärkeintä johtamisessa ja johtoryhmätyöskentelyssä on henkilökohtainen Asenne-Halu-Kyky. Pitää olla motivaatiota ja tehdä sydämellä sen, minkä tekee. Johtamisen avulla pyritään siihen, että joukko ihmisiä toimii yhdessä paremmin ja tehokkaammin, kuin ilman johtamista.

Muistutettakoon vielä loppuun, että Mejor 2-pakettiahan on saatavilla myös ennen seuraavaa koulutusrupeamaa, joka pyörähtää käyntiin syksyllä. Kyseessähän on yrityskohtainen johtoryhmäkoulutus. Kesällähän on hyvää aikaa pistää johtoryhmä uuteen ruotuun!


Blogiterveisin,


Suvi

Testissä vuorovaikutustaidot

Kuva lainattu täältä.

Mejor-johtoryhmäkoulutuksen osallistujat pääsivät treenaamaan vuorovaikutustaitojaan käytännössä 22.2. järjestetyssä ryhmätyössä. Ryhmätyön tavoitteena oli antaa eväitä ja parantaa johtoryhmän keskinäistä vuorovaikutusta. Vuorovaikutuskouluttaja Ilkka Vanhapelto johdatteli osallistujat hyvän vuorovaikutuksen saloihin.

Ryhmätyössä kullekin osallistujalle oli annettu johtoryhmän jäsenen rooli (esim. talouspäällikkö tai henkilöstöpäällikkö), jonka näkökulmasta hän osallistui kuvitteellisen johtoryhmän kokoukseen. Ensimmäisen keskustelujakson jälkeen rooleja vaihdettiin yllättäen. 

Vuorovaikutusjaksolla nähtiin suurta innostusta ja monenlaista tunteen kirjoa. Tärkein sanoma lienee ollut se, että johtoryhmän jäsenten olisi hyvä välillä astua toisen saappaisiin ja tarkastella asioita toisesta näkökulmasta.

Huipputiimien dialogille ominaista on se, että oman mielipiteen ajamisen sijaan etsitään muiden ajatuksia ja kysytään muiden mielipiteitä. Monissa johtoryhmissä jäsenten puhe suuntautuu omaan toimintaan (sisäisiin asioihin), sen sijaan että mietittäisiin ja keskusteltaisiin yrityksen toimintaympäristöstä. Yhteisen toiminnan tutkimisen kautta tiimi voi muuttaa suhteita, uudistaa ajatteluaan tehokkaaksi ja tulokselliseksi, uudistavaksi. Johtoryhmän vuorovaikutuksessa tulisi myös päästä eroon ongelmakeskeisestä ajattelusta ja siirtyä ratkaisukeskeiseen ajatteluun.

Johtoryhmän puheenjohtajalla eli toimitusjohtajalla on keskeinen rooli siinä, jäädäänkö ongelmia vatvomaan vai päästäänkö asioissa eteenpäin ja saadaan ratkaisuja aikaiseksi. Lopputulemana pitäisi olla koko yrityksen yhteinen etu, ei yksittäisen esimerkiksi jonkin osaston etu.

Tarkkailijana ja dokumentaristina toimi,

Christina Holmström

Mejor -saaga jatkuu

Kuopion kauppakamarin ja Talentree Oy:n Menestyvä Johtoryhmä-koulutus sai jatkoa 16.2., kun estradille nousi Jari Osmala aiheenaan ”Johtoryhmän rooli strategiatyössä”.  Osmala herätteli osanottajat heti alkuun pyytämällä kutakin nimeämään odotuksia päivän annille. Fläppitaululle kerääntyi tuttuja toiveita: osallistujat vaineksivat konkretiaa, esimerkkejä, ratkaisutapoja strategian jalkauttamisen haasteisiin.

Charles Darwin on aikoinaan todennut seuraavaa:”It is not the strongest of the species that survives, nor the most intelligent that survives. It is the one that is most adabtable to change.” Ovathan yritykset toki yhteiskunnan lajeja siinä missä kirahvi ja valas esimerkkejä nisäkkäistä. Miksei siis lajinkehityksen oppeja voisi soveltaa yritysten kehittymiseen?

Yritykset elävät jatkuvassa muutoksen tilassa. Strategian avulla yritys hallitsee ympäristöä joko sopeutumalla muutoksiin, muokkaamalla ja vaikuttamalla ympäristöönsä aktiivisesti tai valitsemalla toimintaympäristönsä. Edellä mainittu sopeutuminen voi olla riskaabelia, kun taas jälkimmäisissä yritys on ottanut aktiivisen roolin ja muokkaa maailmaa haluamaansa suuntaan. Strategiatyössä ja johtamisessa tarvitaan rohkeutta ottaa ohjat käsiinsä ja tehdä päätöksiä.

Miten yrityksessä sitten saadaan vihiä muutoksesta? On tärkeää tarkastella oman toiminnan lisäksi ympäröivää maailmaa ja esittää kaksi perustavaa laatua olevaa kysymystä: Onko yrityksen sisäinen maailma muuttunut, mutta ulkoinen ei vielä? (Tällöin on olemassa mahdollisuus, että ollaan innokkaina liian aikaisessa!) Entä onko ulkoinen ympäristö muuttunut, mutta sisäisesti ollaan vielä entisessä? (Tällöin on tiukasti mietittävä sopivia toimenpiteitä, sillä ollaan mahdollisesti jämähtäneitä ja myöhässä!) Ja jämähtäminen elämässä ei koskaan ole toivottavaa, vai mitä? Toisaalta on lohduttavaa, että norsukin käännetään yhteen hiileen puhaltamalla, kuten ensimmäisessä Mejor-koulutuspäivässä opimme. Vaikka johtoryhmän kesken erimielisyyksiä ja keskustelua syntyisikin, niin sitoutuminen tehtyihin päätöksiin on ensiarvoisen tärkeää.

Kuva: norsun kääntämiseen tarvitaan koko poppoon yhteispeliä.

Suomessa strategisten päätösten ja tavoitteiden seuraaminen on Osmalan mukaan vielä  lapsenkengissä. Kunnolliset mittarit puuttuvat monesta yrityksestä ja kuitenkin: juuri mittaamalla pystytään seuraamaan päätösten toteutumiseen ja vaikuttavuuteen.

Päivän aikana perehdyttiin strategiatyöhön sekä hallituksen että johtoryhmän roolin kautta. Konkreettisia esimerkkejä ja kokemuksia tuli roppakaupalla, samoin työkaluja kotiin- (tai töihin-)viemisiksi. Kurssille osallistujat pääsevät treenaamaan roolityötä entistä konkreettisemmin 22.2. järjestettävän ryhmätyön merkeissä. Siinä kullekin osallistujalle on annettu johtoryhmän jäsenen rooli (esim. talouspäällikkö tai kehityspäällikkö), jonka näkökulmasta hän osallistuu simuloituun johtoryhmän kokoukseen. Tiedossa on siis ”pistä itsesi säälimättä likoon kädet savessa” -tyyppistä harjoittelua palautteineen päivineen, joten iltapäivä ansainnee ihan oman postauksensa…

Seuraava teoriapainotteisempi Mejor-iltapäivä järjestetään 28.2. Talouden näkökulmaa johtoryhmätyöskentelyssä valottavan päivän asiantuntijana toimii Jari A. Väänänen Karelia Finland Oy:stä. Päivä päättää ensimmäisen koulutuskokonaisuuden, mutta ei hätää! Syksyllä tiedossa on lisää parannusta johtoryhmien toimintaan. Eikä ensimmäinenkään koulutus toivottavasti pääty ensi viikkoon, vaan seuraavaksi yrityksissä on aika jalostaa opittua käytäntöön!


Blogiterveisin,


Suvi

Mejor -saaga alkaa

Tiistaina tehtiin historiaa, kun ensimmäinen Mejor-koulutuspäivä näki päivänvalon. Osallistujilla oli melko erilaiset taustat ja kokemukset johtoryhmätyöskentelystä, mutta se oli ehdottomasti pikemminkin rikkaus. Keskusteluihin oli sanansa sanottavana kaikilla, jokaisella oli yhtä lailla kysyttävää, kerrottavaa ja kommentoitavaa.

Osallistujia oli herätelty pohtimaan aihetta Feelbackin toteuttaman etukäteistehtävän avulla, jossa yksinkertaisilla kysymyksillä kartoitettiin johtoryhmätyöskentelyn nykytilaa kunkin osallistujan mielestä. Vastauksista tehdyn koonnin mukaan ilahduttavinta oli se, että tutkituista osa-alueista jäsenten väliseen vuorovaikutukseen oltiin keskimäärin varsin tyytyväisiä.

Muilla osa-alueilla (yhteinen käsitys perustarkoituksesta, strategialähtöinen toiminta, päätöksenteko ja seuranta, toimintamallit ja pelisäännöt, toimintaedellytysten johtaminen) jäätiin tyydyttävän tasolle – pahnanpohjimmaisena strategialähtöinen toiminta. Tämä on tietysti yrityksen ohjaamisen kannalta haasteellista: strategia ei ohjaa johtoryhmän työskentelyä ja päätöksentekoprosessi jää vaillinaiseksi.

Tarjolla on nyt kuitenkin lääke, jolla annetaan apua oireiluun: Mejor on täällä, ja suunnitelmien mukaan myös jatkossa! Talentreen yrityskohtaisella lisäpalikalla päästään lisäksi syvemmälle, hoitamaan oireen lisäksi myös itse syytä.

Kuopion kauppakamarin ja Talentree Oy:n yhteistyössä rakentama Mejor-koulutus järjestetään nyt ensimmäisenä kertana yhteistyökumppani Tapiolan tiloissa. Kokonaisuus sisältää kolme varsinaista koulutuspäivää sekä lisäksi yhden ryhmätyöpäivän, jossa harjoitellaan johtoryhmän vuorovaikutustaitoja simuloidun johtoryhmän kokouksen avulla. Jokaisena päivänä kouluttajana toimii aiheensa kiistaton asiantuntija, joka ammentaa näkökulmia, kertoo kokemuksiaan, esimerkkejä ja teoriaa johtoryhmätyöskentelyn eri näkökulmista.

Ensimmäisen koulutuspäivän asiantuntijana toimi Talentree Oy:n hallituksen puheenjohtaja Pertti Haapakorva. Haapakorvan lisäksi Kuopion Kauppakamarin toimitusjohtajana toimiva Matti Niiranen herätteli osallistujia kysymyksillään ja haastoi pohtimaan aihetta eri näkökulmista. Alkuun porukka selvästi odotteli mitä tuleman pitäisi, mutta intoutui pian keskustelemaan ja vertailemaan kokemuksiaan johtoryhmätyöskentelystä. Keskusteluissa mentiin välillä perimmäisten kysymysten äärelle: mitä nyt tulisi tehdä? Kuinka edettäisiin tämmöisessä tilanteessa?

Ensimmäisen päivän aikana pureuduimme johtoryhmän kokoonpanoon (ei kiintiötyyppejä vaan oleellisia henkilöitä!), pelisääntöihin (johtoryhmä sitoutuu tehtyihin päätöksiin ja viestii ulospäin yhtenäisesti) sekä toiminnan ytimeen (JoRyn olemassaolo ei ole itsetarkoitus, vaan sillä on selvä funktio). Varsinkin pienissä yrityksissä roolit voivat olla hakusessa, kun omistajat, hallitus ja johtoryhmä ovat käytännössä yksi ja sama porukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti pullakahveille. Määrittämällä selkeät tehtävät ja toiminnot sekä eriyttämällä kukin mainituista tasoista saadaan liiketoimintaan ryhtiä ja lisäarvoa.

Seuraavan kerran osallistujat saavat kansioihinsa täytettä ja uutta pohdittavaa, kun Mejor jatkuu toisella koulutuspäivällä 16.2.2012. Asiantuntemustaan jakaa silloin Jari Osmala aiheenaan johtoryhmän rooli strategiaprosessissa. Ensi viikolla päästään siis pureutumaan juurikin siihen hiekanmuruseen, joka hiertää kyselyn mukaan monessa kengässä…

Terkuin,

Suvi

Blogivieras Teemu Arina: hyvä kokous, parempi tuottavuus

Taannoinen Teemu Arinasta kertova juttu Suomen Kuvalehdessä oli mainio, ja sen sanomaan oli helppo yhtyä: tietoyhteiskunnan rakenne muuttaa kovaa vauhtia käsitystämme tiedosta ja sen hallinnasta. Ennen tavattiin sanoa, että tieto on valtaa. Nyt tiedon jakamisesta on tullut se juttu – ja tiedon panttaaminen, jota edelleen organisaatioissa esiintyy, näyttäytyy lähinnä lyhytnäköisenä umpimielisyytenä. 

Mutta mikä on herra Arinan tarina? Muun muassa sosiaalisen median ilosanoman sanansaattajana monissa yhteyksissä esiin noussut nimi on tehnyt yritystoimintaa 16-vuotiaasta saakka, ja kiertää tällä hetkellä puhumassa ympäri Suomea tietoyhteiskunnan murroksesta ja sen vaikutuksista. Vuoden 2011 aikana esiintymisiä kertyi reippaat 100, ja konsultaatiokeikkojakin melkoinen liuta. Blogiarkistokin on vaikuttava, vaikka kirjoitusfrekvenssi on ymmärrettävistä syistä hieman rauhoittunutkin. Vaikuttaa siis siltä, että mies elää kuten opettaa: tiedon jakaminen on päivätyö, harrastus ja elämäntapa. Kuten hän mainitussa SK:n artikkelissa retorisesti kyselee:

”Mut mitä, jos mä suhtaudun informaatioon niin, että se on virtaus? 

Vesi, missä mä uin? 

Hana, jonka mä avaan?” 

Kuva: Teemu Arina.

Tietoon ja sen jakamiseen keskittyy myös keskustelumme Teemun kanssa, kun hän blogivieraaksi haastettuna vastailee monisanaisesti kysymyksiini. Vaikka keskustelu lähtee liikkeelle bloggaamisesta ja esimerkiksi Facebookin aiheuttamasta ”conversation loopin rikkoutumisesta” (=henkilö jakaa linkin blogikirjoitukseensa FB:ssä, jonka seurauksena keskustelu pirstaloituu sekä naamakirjaan että blogin kommenttikenttään), erityisteemaksi nousee nopeasti kokoustaminen ja sen ongelmatiikka. Tämän ympärille Arina on kunnon sarjayrittäjän tapaan perustanut uuden innovatiivisen yrityksenkin, Meetin.gs:in.

Mutta mikä siinä kokoustamisessa on niin vaikeaa? Sen kun etsii yhteisen ajan ja istuu alas. Johtoryhmän laatuaikaa parhaimmillaan? Teemu tarttuu täkyyn ja vastaa. Ensinnäkin, jo pelkkä yhteisen ajan löytäminen on näinä yhä hektisemmiksi käyvinä aikoina melkoinen vitsaus. Jokainen varmasti tietää sen turhauttavan tunteen, kun isolla meiliringillä etsitään yhteistä kokouspäivää. Yksi ehdottaa ensi keskiviikkoa, toinen torstaita. Ja niin edelleen. Ja kun päivä on lopulta päätetty inboxin kapasiteettia uhmaavan meilimyllyn päätteeksi, ehdottaa ensimmäinen jo ajankohdan siirtämistä. Mylly alkaa murista uudelleen. 

Onneksi on ratkaisujakin, kuten mainio Doodle. Ja toki sofistikoituneet kalenteriohjelmatkin osaavat asiassa ohjata. Meetin.gs pyrkii viemään ajattelun astetta pidemmälle. Sen kautta paitsi sovitaan aika, myös jaetaan kokoukseen liittyvä materiaali. Hallitaan siis kokoustamisen koko elinkaarta.

Entä itse kokoustaminen? Kai nyt yhteen kerääntyneet huippuosaajat osaavat myös kompuroimattoman kokoustekniikan? Teemu hakee nopeasti vasta-argumentin tähänkin. Liian usein kokousten tarkoitus on hämärän peitossa, niihin osallistuvat väärät ihmiset, ja niiden päätarkoituksena on lähinnä tiedottaminen – mitä siis nykytekniikan valossa voi pitää varsin tehottomana. Suurimman osan tiedosta voisi jakaa muutenkin kuin samassa fyysisessä tilassa istuen. 

Kuva: Erään kokouksen anti.

Millainen on sitten hyvä kokous? Tai tarvitaanko niitä ylipäätään? Teemu kääntää kysymyksen hyvästä kokouksesta hyvään johtajaan. Tämähän on paitsi muutenkin mainio ilmestys, myös tehokas ajankäyttäjä. Toisin sanoen, hyvällä johtajalla on hyviä tapaamisia. Kokousten paradoksi johtajan kannalta on, että tehokkuuden nimissä pitäisi puhua ja kuunnella samaan aikaan. Niinpä kokoustajana taitava johtaja keskittyy esittämään hyviä kysymyksiä, kaivamaan esiin sitä mitä ei vielä ole sanottu.

Sillä jos etukäteen on tiedossa kokouksen sisältö - esimerkiksi silloin, kun kuunnellaan jonkun suullista raporttia kirjallisessa muodossa olevasta aineistosta – niin mihin kokousta ylipäätään tarvitaan? Niinpä. 

Maailma on muuttunut niistä ajoista, kun savumerkein pyrittiin määrittämään kommunikointi- ja raportointisuhteita. Tänä päivänä tärkeämpää on luoda konteksti, johon kuka tahansa voi tuoda panoksensa. Ja vieläpä niin, että itse kunkin hengentuotokset ovat mieluiten suoraan digitaalisessa muodossa, jaettavissa. Tätä kautta kehityksen (=tiedon jakamisen) vauhti kasvaa niin, että kohta itse kunkin tukka lepattaa pelkästä nettikaistan avaamisesta. Huh.

Teemun ajatuksiin maailman nopeasta muuttumisesta on helppo yhtyä.

Antti

Mistä on pienet paketit tehty?

Tiistaina Talentreen porukka päätti paketoida yhden palveluistaan. Noheva porukka neuvotteluhuoneeseen, post it-lappuja pinoon pöydälle ja yksi piiskanheiluttaja kehiin. Alkuherättelynä aiheeseen toimi mielikuvamaalailu pahimmasta mahdollisesta suosta, kaikkien yrittäjien kirosanoista vahvimman seuraamusten kuvailu: Taantuma! Mitä seuraamuksia siitä voi koitua?

Johan noista aineksista saatiin yksi erittäin hedelmällinen tuotteistussessio aikaiseksi!

Yrityksissä tiedetään usein, mitä voidaan tarjota, kunhan asiakas keksii pyytää. Mutta tiedetäänkö, mitä tarjotaan itse? Mitä pakettiin kuuluu ja mitä ei? Mitä paketti maksaa? Kokemukseni mukaan tuotteistaminen alkaa olla Pohjois-Savossakin jo tuttu sana, mutta käytäntönä vielä vieraampi. 


Sisäinen tuotteistussessiomme yhdisteltiin innovaatiosessiosta ja tuotteistamisopeista, jonka jälkeen koko hoito paketoitiin Business Model Canvasilla konkreettisempaan muotoon. Vahvana pohjana koko hommalle oli jokaisen osallistujan äänen saaminen kuuluviin ja mielipiteen ilmaisun mahdollistaminen ilman kritiikkiä.

Monesti vastaavien sessioiden tarve yrityksissä on havaittu, mutta aina on jotain kiireellisempää tekemistä loppumattoman To Do-listan kärjessä. Kantaa ottamatta kunkin ominaiseen tärkeysjärjestykseen, miten olisi vähemmän palavereja, jossa ei päätetä mitään? 


Miten olisi yksi sessio, jossa aihe pysyy kasassa ja homma viedään harmaista aivosoluista valmiiksi kaupallistamissuunnitelmaksi asti?

Meillä tuli paketointitestin lisäksi kehitettyä uusi toimintamalli omiin sisäisiin palavereihin, laitettua alulle oma tuotteistuskehityshanke ja heiteltyä ilmoille pari fläppitaulullista potentiaalisia ideoita jatkokehitystä varten. Kaikki on dokumentoitu, malli paketoimiseen on valmiina… Kun mahdollisuus aukenee, on takataskussa nyt tukku innovaatioaihioita, eikä tiukassa tilanteessa tarvitse repiä alati ohenevia hiuksiaan ja koittaa nyhjäistä pakettia tyhjästä.

Ajatusrikasta alkuvuotta ja rohkeutta tiukkoihin päätöksiin!


Terkuin,


Suvi