Kuva: Kaarina Mönkkönen. |
Tämänkertainen blogivieraamme, Kaarina Mönkkönen, on sosiaalipsykologi, yhteiskuntatieteiden tohtori ja Kuopion kaupunginhallituksen jäsen. Hänellä on pitkä kokemus ja näkemys työelämän muutoksista sekä työelämässä tarvittavien taitojen kehittämisestä. Kaarina käyttääkin alaistaitojen sijaan käsitettä työyhteisötaidot, joka kuvaa paremmin koko työyhteisön kokonaisuutta. Alaistaidot ovat nousseet keskusteluun 1980-luvulta alkaen ja niistä on haettu vastavoimaa jo ainaiseen esimiesnäkökulmaan, jossa kaiken nähdään olevan pelkästään johtamisesta kiinni. Työyhteisötaitojen pohtiminen laajentaa asiaa koko yhteisön taitojen tarkasteluun.
Työyhteisötaidot ovat tulleet kuitenkin erityisen ajankohtaisiksi 2000-luvulla. On oivallettu, että työyhteisö toimii paljon tehokkaammin silloin, kun työntekijöiden hyvinvoinnista huolehditaan ja yhteistyö toimii. Työntekijät ymmärtävät oman merkityksensä kokonaisuudessa, mikä motivoi ja auttaa jaksamaan. Kaarina muistuttaa, että vahvana vaikuttimena työyhteisötaitojenkin kehittämisessä on työn tuottavuuden lisääminen.
Keskeisimpänä työkaluna työyhteisötaitojen jalkauttamisessa toimii Kaarinan mukaan vuorovaikutustaidot. Kukaan ei voi enää eristäytyä työyhteisön ulkopuolelle ja olettaa, että hän voi työskennellä yksin. Muutenkin olisi tärkeää muistaa, että työelämässä tarvitaan niin paljon muitakin taitoja, kuin pelkästään substanssiosaamista eli ammattialaan liittyvää tietotaitoa. Työssä tarvittavia ominaisuuksia sekä itsensä kehittämisen tapoja ja taitoa toimia suhteissa muihin ihmisiin, on tärkeä määritellä. On kuitenkin hyvä muistaa, että osallistavalla johtamistavalla pääsee itse vaikuttamaan oleellisten asioiden määrittelemiseen ja siten myös sitoutuu niihin paremmin.
Kaarina vertaa toimivaa työyhteisöä tanssiin, jossa työntekijöiden toimiva yhteistyö on kaiken edellytys. Mikäli toinen osapuoli ei tee osuuttaan ja lähde yhteiseen rytmiin mukaan, ei lopputulos voi olla kovinkaan hyvä. Työntekijät eräällä tavalla ”tekevät” esimiehensä, siinä missä esimies perinteisesti tekee oman tiiminsä. Tulevaisuudessa esimiehen kyvykkyys omassa työssään mitataan entistä selvemmin sen mukaan, kuinka hyvin hän saa omat työntekijänsä tekemään yhteistyötä ja sitoutumaan työhönsä. Tämä on otettava huomioon myös työn tuloksia arvioitaessa.
Työkaluksi tähän Kaarina nostaa viime vuosina johtamiskeskusteluun nousseen valmentavan johtamisen, jossa korostuu esimiehen ja koko tiimin yhteisvastuullinen dialogi. Valmentava johtaminen kumoaa perinteisen auktoriteettijohtamisen periaatteet. Esimies tuntee työntekijänsä ja osaa myös vastuuttaa heitä rohkeasti. On tärkeää, että esimies myöntää, että hän ei ole välttämättä suurin asiantuntija jokaisessa asiassa, mutta osaa hyödyntää alaistensa tietämystä. Tätä kautta jokainen työntekijä ottaa suurempaa vastuuta tulosten saavuttamisesta. Erityisesti asiantuntijaorganisaatioissa valmentava johtaminen toimii erittäin hyvin. Tutkimusten mukaan se tehoaa paremmin myös työmarkkinoille tuleviin uusiin sukupolviin, jotka ovat kasvaneet vähemmän hierarkkiseen ajatteluun toisin kuin edelliset sukupolvet.
Hyvät työyhteisötaidot ovat Kaarinan mukaan siis yhdistelmä substanssiosaamisesta, vuorovaikutusosaamisesta sekä prosessiosaamisesta. Esimies vastaa omalla osaamisellaan kokonaisuuden johtamisesta. Näistä nimenomaan vuorovaikutusosaamisen ja prosessiosaamisen merkitykset korostuvat tulevaisuudessa, sillä toimitaan yhä enemmän monimuotoisissa asiantuntijaverkostoissa ja toimintaympäristöissä. Organisaatioiden menestyminen on yhä vahvemmin sidoksissa työyhteisötaitojen kehittämiseen. Siksi myös tulevaisuuden johtamisen tulee olla yhä enemmän kiinnostunut vaikuttavasta vuorovaikutuksesta, jonka kautta itse asiassa tulosta vasta tehdään.
Blogi-terveisin,
Olli
Työyhteisötaidot ovat tulleet kuitenkin erityisen ajankohtaisiksi 2000-luvulla. On oivallettu, että työyhteisö toimii paljon tehokkaammin silloin, kun työntekijöiden hyvinvoinnista huolehditaan ja yhteistyö toimii. Työntekijät ymmärtävät oman merkityksensä kokonaisuudessa, mikä motivoi ja auttaa jaksamaan. Kaarina muistuttaa, että vahvana vaikuttimena työyhteisötaitojenkin kehittämisessä on työn tuottavuuden lisääminen.
Kaarina vertaa toimivaa työyhteisöä tanssiin, jossa työntekijöiden toimiva yhteistyö on kaiken edellytys. Mikäli toinen osapuoli ei tee osuuttaan ja lähde yhteiseen rytmiin mukaan, ei lopputulos voi olla kovinkaan hyvä. Työntekijät eräällä tavalla ”tekevät” esimiehensä, siinä missä esimies perinteisesti tekee oman tiiminsä. Tulevaisuudessa esimiehen kyvykkyys omassa työssään mitataan entistä selvemmin sen mukaan, kuinka hyvin hän saa omat työntekijänsä tekemään yhteistyötä ja sitoutumaan työhönsä. Tämä on otettava huomioon myös työn tuloksia arvioitaessa.
Työkaluksi tähän Kaarina nostaa viime vuosina johtamiskeskusteluun nousseen valmentavan johtamisen, jossa korostuu esimiehen ja koko tiimin yhteisvastuullinen dialogi. Valmentava johtaminen kumoaa perinteisen auktoriteettijohtamisen periaatteet. Esimies tuntee työntekijänsä ja osaa myös vastuuttaa heitä rohkeasti. On tärkeää, että esimies myöntää, että hän ei ole välttämättä suurin asiantuntija jokaisessa asiassa, mutta osaa hyödyntää alaistensa tietämystä. Tätä kautta jokainen työntekijä ottaa suurempaa vastuuta tulosten saavuttamisesta. Erityisesti asiantuntijaorganisaatioissa valmentava johtaminen toimii erittäin hyvin. Tutkimusten mukaan se tehoaa paremmin myös työmarkkinoille tuleviin uusiin sukupolviin, jotka ovat kasvaneet vähemmän hierarkkiseen ajatteluun toisin kuin edelliset sukupolvet.
Hyvät työyhteisötaidot ovat Kaarinan mukaan siis yhdistelmä substanssiosaamisesta, vuorovaikutusosaamisesta sekä prosessiosaamisesta. Esimies vastaa omalla osaamisellaan kokonaisuuden johtamisesta. Näistä nimenomaan vuorovaikutusosaamisen ja prosessiosaamisen merkitykset korostuvat tulevaisuudessa, sillä toimitaan yhä enemmän monimuotoisissa asiantuntijaverkostoissa ja toimintaympäristöissä. Organisaatioiden menestyminen on yhä vahvemmin sidoksissa työyhteisötaitojen kehittämiseen. Siksi myös tulevaisuuden johtamisen tulee olla yhä enemmän kiinnostunut vaikuttavasta vuorovaikutuksesta, jonka kautta itse asiassa tulosta vasta tehdään.
Blogi-terveisin,
Olli