Asenteet yrittämiseen ja yrittäjyyteen ovat iloksemme
hiljalleen muuttumassa. Nykynuorten ajatuksissa yrittäjyys on vakavasti
otettava vaihtoehto itsensä toteuttamiselle.
Vapaus, vastuut ja velvollisuudet ovat tasapainossa, eikä yhdestä pitkästä ja
yhtenäisestä työurasta haaveilla samalla tavalla. Sisäisen yrittäjyyden
tarpeesta on puhuttu jo vuosikymmenen sivu ja suurin osa uusista työpaikoista
syntyy PK-yrityksiin. Kaikista ei siis tule itsenäisiä yrittäjiä, vaan osa
näistä tulevaisuuden toivoista työllistyy muiden palvelukseen kuten ennenkin.
Samat ajattelumallit ja maailmankuvan muutos vaikuttavat
kuitenkin joka puolella. Eikä ajatus koske pelkästään tulevia työelämän tähtiä,
vaan sama ajatusmalli pitäisi ottaa mukaan kehitettäessä jo varttuneempaan
ikään ehtineitä yrityksiä. Tuore väitös (lisää esim. tästä linkki ylen uutiseen) esimerkiksi selvittää, miten suomalaiset työyhteisöt ovat liian
asiakeskeisiä unohtaen sensitiivisyyden sekä kokemusten merkitykset.
Kun yritystä ja yritysideaa esitellään julkisesti,
rahoittajille tai potentiaalisille työntekijöille, kysytään monesti kuka? mitä?
häh? ja siihen vastataan kertomalla kuka? Kenelle? Ja miksi? Kun samaa asiaa
mietitään yrityksen sisällä johtamisen ja liiketoiminnan rakentamisen
näkökulmasta, kysyisin mieluummin seuraavat kysymykset: Kenen kanssa? Miksi? Miten?
Kenen kanssa?
Syksyn Nordic Business Forumilla yksi asia nousi mielessäni
yhdeksi vahvimmaksi viestiksi: ihmiset. Keiden kanssa haluat tehdä töitä, ketkä
ovat oikeat ihmiset yritykseesi, miten ihmisiä johdetaan ja motivoidaan. Samaa kirjoittaa
Jim Collins kirjassaan Hyvästä Paras, kun he tutkimusryhmänsä kanssa
pähkäilivät viidennen tason johtajuutta: tarvitaan jopa ankaruuteen asti
menevää kykyä valita oikeat ihmiset ympärilleen. Monessa lähteessä myös
henkilökohtaisen kehittymisen keskustelussa on todettu, että se kenellä
ympäröit itsesi, määrittää myös oman potentiaalisi toteutumisen suuntaa. Ihminen
on sosiaalinen eläin, laumavietti on tahdonvoimaa voimakkaampi.
Olen tutustunut yhteistöiden tiimoilta moneen upeaan
yrittäjänalkuun, keskustellut start uppien perustajien kanssa, lukenut blogeja,
uppoutunut Taivas+Helvetti –kirjojen tarinoihin, pohtinut ja käynyt
keskusteluja start up-yrittäjyyttä tutkivan yliopistotutkijan kanssa. Näyttää
siltä, voitteko kuvitella, että sukupolvellinen ihmisiä haluaa jopa viihtyä töissään ja pitää elämässään hauskaa. Selkä veressä sinun tulee leipäsi ansaita
–tyyppinen ajattelu ei istu heidän pirtaansa, vaan projekteja voidaan tehdä
sinne ja tänne, itseään pitää voida toteuttaa ja töitä halutaan tehdä hyvien
tyyppien kanssa. Samasta puhuivat NBF:n tulevaisuuspaneelin loistavat
osallistujat professori Alf Rehnin briljantissa kaitselmuksessa. Lähes jokainen
oli valinnut koulun sijaan elämänkoulun; on kiire elää tänään, vaikkei huominen
koskaan kuolisikaan. Itsensä toteuttaminen, innostus ja mahtavat ihmiset
toistuivat heidän puheissaan jatkuvasti.
Miksi?
Kun oikea jengi on kasassa, johtajan tehtävä on rakentaa
merkitys porukan yhdessä ololle ja tekemiselle. Miksi tehdään on tässä
vaiheessa tärkeämpää kuin miten tehdään. ”Miksi” –kysymykseen pitäisi jokaisen
jäsenen pystyä vastaamaan omasta vinkkelistään käsin sitoutuneena: ei siis mitä
me haluamme saada vaan mitä me
haluamme saada aikaiseksi? Minkä
muutoksen maailmaan haluamme aiheuttaa? Miten kehitämme lisää?
Coachingissa ajatellaan käyttäytymistutkimusten perusteella,
että kun ihminen löytää tarkoituksen ja merkityksen olemassaololleen ja
tavoitteilleen, hän ohjautuu automaattisesti tekemään päämääräänsä nähden
oikeita asioita. Tähän liittyy vahvasti arvopohja ja arvojenmukainen toiminta;
tässä vaiheessa epistola kytkeytyy vahvasti edelliseen kohtaan oikeiden ihmisten
yhdessä tekemisestä.
Samat arvot jakavilla ihmisillä on suurempi todennäköisyys
rakentaa yhteinen kuva merkityksestä ja tekemisestä. Koska yrityskulttuurissa
vaikuttavat arvot ovat todellisia (tunnistettuja tai ääneen lausumattomia) ja suuntaavat keskeisesti
jokapäiväisen toiminnan laatua, on äärimmäisen tärkeää keskittyä vakavasti
kysymykseen ”miksi” monella organisaatiotasolla: yritysten välisessä
kanssakäymisessä, ryhmien välisessä (esim. JORY, eri tuotannolliset ja/tai
toiminnalliset osastot) sekä yksilöiden välisessä kanssakäymisessä. Eli: miksi
me olemme täällä, miksi me olemme täällä yhdessä ja miksi minä olen täällä?
Miten?
Kun jengi on koossa ja sen koossa olemiselle ja –pysymiselle
on kaikkien osallistujien allekirjoittama pätevä syy, lahjakkaat, asiastaan
innostuneet ihmiset kyllä löytävät keinon sen saavuttamiseen. Motivoituneita
ihmisiä ei tarvitse kaitsea, korkeintaan tekemisen suuntaa hienosäätää niin,
että porukka toimii hyvin yhteen. Yhteisistä pelisäännöistä on hyvä sopia siinä
määrin, kuin se on toiminnan kannalta on ehdottoman tarpeellista. Turha
kahlitseminen ja byrokratia kuitenkin lienevät enemmän tekemisen esteenä ja
hidasteena. Rajat ovat toki rakkautta ja tuovat toiminnalle raamit, mutta
niiden sisällä tulee olla runsaasti tilaa ja vapautta toteuttaa itseään,
viihtyä hyvien tyyppien kanssa ja kehittyä, kokeilla ja leikkiä. Lapsi ei ole
terve ellei se leiki, ja jos leikki on lapsen työtä, niin työn tulisi olla
aikuisten leikkiä. Pitkää, ihanaa leikkiä, jossa toteutukselle vain mielikuvitus
on rajana.
Iloisin terveisin,
Suvi