Mejor -saaga jatkuu

Kuopion kauppakamarin ja Talentree Oy:n Menestyvä Johtoryhmä-koulutus sai jatkoa 16.2., kun estradille nousi Jari Osmala aiheenaan ”Johtoryhmän rooli strategiatyössä”.  Osmala herätteli osanottajat heti alkuun pyytämällä kutakin nimeämään odotuksia päivän annille. Fläppitaululle kerääntyi tuttuja toiveita: osallistujat vaineksivat konkretiaa, esimerkkejä, ratkaisutapoja strategian jalkauttamisen haasteisiin.

Charles Darwin on aikoinaan todennut seuraavaa:”It is not the strongest of the species that survives, nor the most intelligent that survives. It is the one that is most adabtable to change.” Ovathan yritykset toki yhteiskunnan lajeja siinä missä kirahvi ja valas esimerkkejä nisäkkäistä. Miksei siis lajinkehityksen oppeja voisi soveltaa yritysten kehittymiseen?

Yritykset elävät jatkuvassa muutoksen tilassa. Strategian avulla yritys hallitsee ympäristöä joko sopeutumalla muutoksiin, muokkaamalla ja vaikuttamalla ympäristöönsä aktiivisesti tai valitsemalla toimintaympäristönsä. Edellä mainittu sopeutuminen voi olla riskaabelia, kun taas jälkimmäisissä yritys on ottanut aktiivisen roolin ja muokkaa maailmaa haluamaansa suuntaan. Strategiatyössä ja johtamisessa tarvitaan rohkeutta ottaa ohjat käsiinsä ja tehdä päätöksiä.

Miten yrityksessä sitten saadaan vihiä muutoksesta? On tärkeää tarkastella oman toiminnan lisäksi ympäröivää maailmaa ja esittää kaksi perustavaa laatua olevaa kysymystä: Onko yrityksen sisäinen maailma muuttunut, mutta ulkoinen ei vielä? (Tällöin on olemassa mahdollisuus, että ollaan innokkaina liian aikaisessa!) Entä onko ulkoinen ympäristö muuttunut, mutta sisäisesti ollaan vielä entisessä? (Tällöin on tiukasti mietittävä sopivia toimenpiteitä, sillä ollaan mahdollisesti jämähtäneitä ja myöhässä!) Ja jämähtäminen elämässä ei koskaan ole toivottavaa, vai mitä? Toisaalta on lohduttavaa, että norsukin käännetään yhteen hiileen puhaltamalla, kuten ensimmäisessä Mejor-koulutuspäivässä opimme. Vaikka johtoryhmän kesken erimielisyyksiä ja keskustelua syntyisikin, niin sitoutuminen tehtyihin päätöksiin on ensiarvoisen tärkeää.

Kuva: norsun kääntämiseen tarvitaan koko poppoon yhteispeliä.

Suomessa strategisten päätösten ja tavoitteiden seuraaminen on Osmalan mukaan vielä  lapsenkengissä. Kunnolliset mittarit puuttuvat monesta yrityksestä ja kuitenkin: juuri mittaamalla pystytään seuraamaan päätösten toteutumiseen ja vaikuttavuuteen.

Päivän aikana perehdyttiin strategiatyöhön sekä hallituksen että johtoryhmän roolin kautta. Konkreettisia esimerkkejä ja kokemuksia tuli roppakaupalla, samoin työkaluja kotiin- (tai töihin-)viemisiksi. Kurssille osallistujat pääsevät treenaamaan roolityötä entistä konkreettisemmin 22.2. järjestettävän ryhmätyön merkeissä. Siinä kullekin osallistujalle on annettu johtoryhmän jäsenen rooli (esim. talouspäällikkö tai kehityspäällikkö), jonka näkökulmasta hän osallistuu simuloituun johtoryhmän kokoukseen. Tiedossa on siis ”pistä itsesi säälimättä likoon kädet savessa” -tyyppistä harjoittelua palautteineen päivineen, joten iltapäivä ansainnee ihan oman postauksensa…

Seuraava teoriapainotteisempi Mejor-iltapäivä järjestetään 28.2. Talouden näkökulmaa johtoryhmätyöskentelyssä valottavan päivän asiantuntijana toimii Jari A. Väänänen Karelia Finland Oy:stä. Päivä päättää ensimmäisen koulutuskokonaisuuden, mutta ei hätää! Syksyllä tiedossa on lisää parannusta johtoryhmien toimintaan. Eikä ensimmäinenkään koulutus toivottavasti pääty ensi viikkoon, vaan seuraavaksi yrityksissä on aika jalostaa opittua käytäntöön!


Blogiterveisin,


Suvi

Isommaksi ja paremmaksi hallituksen tuella

Myönnän auliisti, otsikko on härski muunnos tiistaina 4.10. Kuopion Musiikkikeskuksella pidetystä tilaisuudesta. Sehän totteli nimeä ”Isommaksi ja paremmaksi EU-tuella”. Hyvä, ja todenmukainen, on tuo alkuperäinen kirjoitusasukin, mutta uskallan argumentoida myös oman otsikkoni puolesta. Samaa sanomaa välitti tilaisuudessa mainion puheenvuoron esittänyt filosofi ja johtamiskouluttaja Maija-Riitta Ollila.

Ollila kertoi pk-yritysten kasvun mahdollisuuksista monipuolisesti ja havainnollisesti, filosofisesti leikitellen. Hänen tapansa piilottaa painavia asioita näennäisen kepeään ilmaisuun piti yleisön hereillä, vaikkei se kovin aktiiviseksi intoutunutkaan. Ollilan monikärkisen verbaaliohjuspatteriston paras osuma tuli puheen kääntyessä hallitustyön merkitykseen pk-yrityksissä. Asia osui ja upposi ainakin allekirjoittaneeseen – varmaankin siksi, että olen asiasta tismalleen samaa mieltä.

Voisiko pk-yrityksen hallitus olla puuttuva palanen kasvun tiellä?

Hallitustyö on uskomattoman alihyödynnetty voimavara pk-yrityksissä, sen olemme huomanneet myös omien käytännön kokemustemme kautta. Uskallan väittää, että jos otannan ylärajaksi määritellään vaikkapa 20 henkeä työllistävät firmat, niin yhdeksällä yrityksellä kymmenestä hallitustyö on joko osittain tai kokonaan laiminlyöty. Tyypillisin tilanne lienee se, että hallitusvaltaa käyttää kaksi perustajaosakasta, ja varalla on toisen vaimo. Väkisinkin herää kysymys, mitä lisäarvoa hallitustyö tällöin yritykselle tuo? Vastaus lienee ilmeinen.

Vääjäämätön jatkokysymys on, miksei ulkopuolisia hallituksen jäseniä sekä systemaattista hallitustyön hyödyntämistä oteta yrityksen luonnollisiksi kehittämistyökaluiksi. Vastaus tähän on vaikeampi. Kokemuksemme mukaan useimmat yrittäjät kyllä tuntevat piston sydämessään, kun puhe kääntyy hallitustyöhön – tarve siis tunnistetaan. Ani harva sitä kuitenkaan täyttää.

Kun aikojen aamun sarastaessa on eri ihmistyypeille jaettu rationaalista ajattelua, uskon yrittäjien olleen eturivissä. Siksi epäilen, että hallitustyön hyödyntämisen kartteluun löytyy ainakin kolme keskeistä syytä, jotka ovat jossakin määrin epärationaalisia – ja syvästi inhimillisiä.

1.     Yrittäjä/toimitusjohtaja ei halua, että joku ulkopuolinen tulee sanomaan, mitä hänen pitäisi tehdä.

2.     Yrityksessä uskotaan, että ulkopuoliset hallituksen jäsenet maksavat paljon.

3.     Yrittäjä vaistomaisesti pitää epämukavana sitä ajatusta, että ulkopuolinen näkee, että yrityksen sisäiset prosessit ja toimintatavat eivät olekaan niin tehokkaita kuin etukäteen saattaisi ajatella.

Varmaan syitä on muitakin, mutta nuo lienevät yleisimmästä päästä - eikö? Onneksi ne ovat paitsi ymmärrettäviä, myös osin turhia. Tässä perustelut.

Ensinnäkin, hallitus toki ohjaa yrityksen toimittaa ja esimerkiksi nimittää ja erottaa toimitusjohtajan. Mutta hallituksen valitsee yhtiökokous. Ja yhtiökokouksessa nuijaa heiluttaa varsin usein se samainen toimitusjohtaja – hän kun monesti on myös yrityksen pääomistaja. Tai ainakin merkittävä osakas. Eli käytännössä hallitus ei useinkaan varsinaista valtaa käytä. Tämän tietysti jokainen yrittäjä tietää, mutta jostain syystä tuota yllä olevan listan ykköskohtaa esiintyy silti.

Toiseksi, ulkopuolisten hallituksen jäsenten palkkioiden ei tarvitse olla suuren suuria. Itse asiassa, moni kokenut ja näkemystä omaava henkilö saattaisi olla iloinen pelkästä pyynnöstä hallitukseen; palkkio on sitten toissijainen juttu. Pääasia lienee, että suunniteltu hallituksen jäsen uskoo toisaalta yritykseen, toisaalta omaan kykyynsä tuoda hallitustoimintaan lisäarvoa. Esimerkiksi Kauppakamarin HHJ-kurssilta valmistuu koko ajan nohevia hallitusosaajia.

Kolmanneksi… Niin, tämä ei olekaan niin suoraviivainen juttu. Ulkopuolinen hallituksen jäsen kieltämättä näkee varsin koruttomasti, miten yritys toimintaansa organisoi. Mutta toisaalta samaisella henkilöllä on usein kokemusta muistakin yrityksistä. Ja muissakin yrityksissä tilanne on täsmälleen sama: arki menee kiireen keskellä, eikä kaikkia asioita aina ennätetä tekemään niin systemaattisesti kuin oppikirjoissa kerrotaan. Joten ei huolta: tuskin hallitushai pientä epäjärjestystä säikähtää.

Summasummarum. Ulkopuolisten hallitusten jäsenten rekrytoimisesta sekä hallitustyön kehittämisestä on vaikea haittoja keksiä. Hyötyä siitä on miltei väistämättä. Parhaimmillaan hallitus on yrittäjälle/toimitusjohtajalle korvaamaton toiminnan sparraaja ja kehittäjä. Ja jos yritys ja sen avainhenkilöt hallituksensa kirittämänä joutuvat joskus oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, niin aina parempi. Muuten on aika vaikea kasvaa.

Terveisin,

Antti