keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Ideat tuottamaan!

Paukkupommit poksahtelivat ja serpentiiniä satoi juhlakansan niskaan viikonloppuna Jyväskylässä, kun Suomen Nuorkauppakamarin gaalayleisö taputti seisaaltaan lavalle vuoden 2011 Tuottava Idea –kilpailun voittajan, Numcoren. Tunnelma oli kirjaimellisesti katossa, ja Numcoren toimitusjohtajan Anssi Lehikoisen oli helppo hymyillä: vuosikausien kova työ tuotti mukavan tunnustuksen. Vaikka palkintosadetta on piisannut aiemminkin, niin tuskinpa moiseen turtuu. Kilpailun kautta tuli myös aimo annos mukavaa näkyvyyttä, mm. näyttävä artikkeli Kauppalehdessä.

Kuva: Tuottava Idea -palkintogaala
Tuottava Idea –kilpailu on vieläpä siitä kiva, että ehdotuksen tehnyt tahokin pääsee nauttimaan juhlahumusta ihan lavalle saakka. Niinpä sain mahdollisuuden tarkastella juhlakansaa oikein edestäpäin. Ja mikä olikaan gaalaväkeä tiiraillessa: juhlakansa näytti aidosti viihtyvän Paviljongin juhlavissa puitteissa. Siitä kiitos myös järjestäneelle taholle, Jyväskylän nuorkauppakamarille!

Väkisinkin tuli juhlan keskellä mieleen, miten valtava on hyvän tiimin merkitys idean saattamisessa ajatusraakileesta tuottoisaksi. Numcore on onnistunut juuri siinä missä pitääkin – se on kasannut ainutlaatuisen älynväläyksensä ympärille semmoisen poppoon, ettei aihio jäänyt autotalliin. Hyvin tuntuu toimivan.

Mutta pahoin pelkään, että kyllä niitä siellä autotalleissakin on – ideoita jotka voisivat olla tuottoisia, mutteivät sellaiseksi kuitenkaan koskaan päädy. Kansantaloudellisestikin iso kysymys on se, miten insinöörigeeneillä siunattu kansamme saisi kauniit ajatuksensa kaupallistettua. Mistä uusia tuulia, kun vihaiset linnut lopulta leppyvät? 

Itse uskon siihen, missä Numcorekin on onnistunut. Idean kaupallistamiseen tarvitaan rohkeutta ottaa hallittuja riskejä, monipuolista osaamista ja systemaattista työtä. Sitä kautta rahoittajiakin voi innostaa mukaan. Puuhastelulla harvoin kovin pitkälle pötkitään, tässäkään lajissa.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Talenttipuu versoo

Hei kaikki blogivieraat! 

Aloitin Talentreen leivissä bisneskonsulttina lokakuun alusta alkaen, joten lienee syytä esittäytyä asianmukaisesti.  Olen tällä hetkellä niin kutsuttu jaettu resurssi (miten niin kahteen paikkaan ei ehdi yhtä aikaa?), sillä jatkan Talentreen työn ohella aiemmassa tehtävässäni Savonia-amk:n liiketoiminta-asiantuntijana Yritysten kansainvälinen osaaminen –hankkeessa. Työt tukevat toisiaan ja antavat näkökulmaa ja työkaluja ristiin rastiin. Herkullinen tilanne siis puolin ja toisin. Lupaan ja vannon silti käsi sydämellä antaa molempiin töihin täyden osaamiseni. Tai mörökölli minut vieköön.

Olen koulutukseltani diplomi-insinööri Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Pääaineenani luin ympäristöjohtamista, jota syvensivät sivuaineina lukemani tuotantotalous ja teknologiayrittäjyys. Kauppatieteisiin olen perehtynyt oman kiinnostukseni myötä koko opintojeni ajan, mutta varsinaisena liike-elämän korkeakouluna pidän yrittäjänä toimimista ennen Savonialle siirtymistäni. Kansainväliseen yritykseen tekemästäni ympäristöjohtamisen diplomityöstä lähtenyt liikeidea jalostui yritykseksi asti, mutta myin osuuteni yrityksestä uusien ajatusten vallatessa alaa elämässäni.

Kuva: Talenttipuun tuorein verso
Ennen varsinaista valmistumistani ehdin toimia kokopäiväisessä työelämässä myyjänä ja markkinointisuunnittelijana. Kokemusta strategian laadinnasta ja etenkin markkinoinnin suunnittelusta on kertynyt myös johtoryhmätyöskentelyn osana ensin Kuopion Sisu-Veikoissa ja sittemmin Kuopion Reippaan toimintaa suunnittelevassa johtoryhmässä. Opintojen aikana työkokemusta on kertynyt niin ravintolan asiakaspalvelutehtävistä, Stora Ensolta, sairaalasta, rakennustyömaalta kuin asevarikoltakin. Keskeisenä strategisena ajatuksena työkokemuksen kartuttamisessa on ollut kokeilla monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti eri aloja, ja nyt tuo ajatus alkaa jo kantaa hedelmää: asiakkaat edustavat monenmoisia erilaisia toimialoja, ja koen ehdottomana rikkautena, että pystyn ainakin tietyllä tasolla ymmärtämään monen eri toimialan vaatimuksia ja prosesseja.

Ympäristöjohtaminen on mielestäni nimeään laaja-alaisempi aihealue, jossa monella yrityksellä olisi perehdyttävää. Toisaalta, moni yritys huomioi toiminnassaan ympäristöjohtamisen haasteita jo nyt niitä sen kummemmin määrittelemättä. Ympäristön huomioiva liiketoiminta kun tarkoittaa pääpiirteissään laadukasta toimintaa ja laadukkaita tuotteita, jotta hukan määrä niin materiaalin, energian kuin resurssienkin suhteen saadaan minimoitua. Tuttuja haasteita, eikö? Laatujohtaminen onkin useimmiten tutumpi termi näille samoille haasteille ja niiden tuomille mahdollisuuksille.

Laatu tai menestys eivät kuitenkaan tuotteessa eivätkä toiminnassa synny vahingossa. Ne vaativat kehittämistä ja prosessien tarkistamista, osaamisen varmistamista ja asiakassuhteista huolehtimista – kaikkea sitä, mikä joskus tuntuu jäävän päivittäisten tulipalojen sammuttamisen jalkoihin. Joskus onkin itse kunkin hyvä istahtaa hetkiseksi ja tarkastaa, mihin suuntaan tässä ollaankaan menossa: mikä on minun polkuni, millä keinoin polkuani etenen?

Toivottavasti tavataan pian, voidaan miettiä sitä vaikka porukalla!

Terkuin, Suvi

perjantai 7. lokakuuta 2011

Isommaksi ja paremmaksi hallituksen tuella

Myönnän auliisti, otsikko on härski muunnos tiistaina 4.10. Kuopion Musiikkikeskuksella pidetystä tilaisuudesta. Sehän totteli nimeä ”Isommaksi ja paremmaksi EU-tuella”. Hyvä, ja todenmukainen, on tuo alkuperäinen kirjoitusasukin, mutta uskallan argumentoida myös oman otsikkoni puolesta. Samaa sanomaa välitti tilaisuudessa mainion puheenvuoron esittänyt filosofi ja johtamiskouluttaja Maija-Riitta Ollila.

Ollila kertoi pk-yritysten kasvun mahdollisuuksista monipuolisesti ja havainnollisesti, filosofisesti leikitellen. Hänen tapansa piilottaa painavia asioita näennäisen kepeään ilmaisuun piti yleisön hereillä, vaikkei se kovin aktiiviseksi intoutunutkaan. Ollilan monikärkisen verbaaliohjuspatteriston paras osuma tuli puheen kääntyessä hallitustyön merkitykseen pk-yrityksissä. Asia osui ja upposi ainakin allekirjoittaneeseen – varmaankin siksi, että olen asiasta tismalleen samaa mieltä.

Voisiko pk-yrityksen hallitus olla puuttuva palanen kasvun tiellä?
Hallitustyö on uskomattoman alihyödynnetty voimavara pk-yrityksissä, sen olemme huomanneet myös omien käytännön kokemustemme kautta. Uskallan väittää, että jos otannan ylärajaksi määritellään vaikkapa 20 henkeä työllistävät firmat, niin yhdeksällä yrityksellä kymmenestä hallitustyö on joko osittain tai kokonaan laiminlyöty. Tyypillisin tilanne lienee se, että hallitusvaltaa käyttää kaksi perustajaosakasta, ja varalla on toisen vaimo. Väkisinkin herää kysymys, mitä lisäarvoa hallitustyö tällöin yritykselle tuo? Vastaus lienee ilmeinen.

Vääjäämätön jatkokysymys on, miksei ulkopuolisia hallituksen jäseniä sekä systemaattista hallitustyön hyödyntämistä oteta yrityksen luonnollisiksi kehittämistyökaluiksi. Vastaus tähän on vaikeampi. Kokemuksemme mukaan useimmat yrittäjät kyllä tuntevat piston sydämessään, kun puhe kääntyy hallitustyöhön – tarve siis tunnistetaan. Ani harva sitä kuitenkaan täyttää.

Kun aikojen aamun sarastaessa on eri ihmistyypeille jaettu rationaalista ajattelua, uskon yrittäjien olleen eturivissä. Siksi epäilen, että hallitustyön hyödyntämisen kartteluun löytyy ainakin kolme keskeistä syytä, jotka ovat jossakin määrin epärationaalisia – ja syvästi inhimillisiä.

1.     Yrittäjä/toimitusjohtaja ei halua, että joku ulkopuolinen tulee sanomaan, mitä hänen pitäisi tehdä.
2.     Yrityksessä uskotaan, että ulkopuoliset hallituksen jäsenet maksavat paljon.
3.     Yrittäjä vaistomaisesti pitää epämukavana sitä ajatusta, että ulkopuolinen näkee, että yrityksen sisäiset prosessit ja toimintatavat eivät olekaan niin tehokkaita kuin etukäteen saattaisi ajatella.

Varmaan syitä on muitakin, mutta nuo lienevät yleisimmästä päästä - eikö? Onneksi ne ovat paitsi ymmärrettäviä, myös osin turhia. Tässä perustelut.

Ensinnäkin, hallitus toki ohjaa yrityksen toimittaa ja esimerkiksi nimittää ja erottaa toimitusjohtajan. Mutta hallituksen valitsee yhtiökokous. Ja yhtiökokouksessa nuijaa heiluttaa varsin usein se samainen toimitusjohtaja – hän kun monesti on myös yrityksen pääomistaja. Tai ainakin merkittävä osakas. Eli käytännössä hallitus ei useinkaan varsinaista valtaa käytä. Tämän tietysti jokainen yrittäjä tietää, mutta jostain syystä tuota yllä olevan listan ykköskohtaa esiintyy silti.

Toiseksi, ulkopuolisten hallituksen jäsenten palkkioiden ei tarvitse olla suuren suuria. Itse asiassa, moni kokenut ja näkemystä omaava henkilö saattaisi olla iloinen pelkästä pyynnöstä hallitukseen; palkkio on sitten toissijainen juttu. Pääasia lienee, että suunniteltu hallituksen jäsen uskoo toisaalta yritykseen, toisaalta omaan kykyynsä tuoda hallitustoimintaan lisäarvoa. Esimerkiksi Kauppakamarin HHJ-kurssilta valmistuu koko ajan nohevia hallitusosaajia.

Kolmanneksi… Niin, tämä ei olekaan niin suoraviivainen juttu. Ulkopuolinen hallituksen jäsen kieltämättä näkee varsin koruttomasti, miten yritys toimintaansa organisoi. Mutta toisaalta samaisella henkilöllä on usein kokemusta muistakin yrityksistä. Ja muissakin yrityksissä tilanne on täsmälleen sama: arki menee kiireen keskellä, eikä kaikkia asioita aina ennätetä tekemään niin systemaattisesti kuin oppikirjoissa kerrotaan. Joten ei huolta: tuskin hallitushai pientä epäjärjestystä säikähtää.

Summasummarum. Ulkopuolisten hallitusten jäsenten rekrytoimisesta sekä hallitustyön kehittämisestä on vaikea haittoja keksiä. Hyötyä siitä on miltei väistämättä. Parhaimmillaan hallitus on yrittäjälle/toimitusjohtajalle korvaamaton toiminnan sparraaja ja kehittäjä. Ja jos yritys ja sen avainhenkilöt hallituksensa kirittämänä joutuvat joskus oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, niin aina parempi. Muuten on aika vaikea kasvaa.

Terveisin,

Antti