Mielen kirkkaus ratkaisee tekemisen laadun: blogivieraana Pekka Pohjakallio

Ari Lahden haastattelussa edellisessä postauksessamme puhuttiin kasvun ilosta. ”Narulla työntämällä ei yrittäjiä synny, vaan draivin täytyy olla sisäsyntyistä,” Lahti toteaa. Millaista draivia ihmisistä sitten löytyy, tai miten sitä voisi kaivella, jos polte hetkittäin tuntuukin hukkuvan kiireen ja kaiken tekemisen alle?

Pekka Pohjakallion ja Saku Tuomisen Työkirja on niittänyt mainetta ja kiitosta konkreettisuudellaan ja uraauurtavalla ajattelullaan: ysistä viiteen töitä ei olekaan ehkä maailmankaikkeuden paras ratkaisu! Kirjoittajat kertovat 925-Redesigning the workweek-projektista, jonka tulosten mukaan vähemmällä voikin saada enemmän, ihmisten työteho voisi kasvaa luopumalla turhasta ja keskittymällä jokaisen persoonallisiin vahvuuksiin. Ajatus entiseen on valtava, tämän takana oleva mies pitää saada jutustelemaan! Olkaa hyvä, blogivieraana tällä kertaa Pekka Pohjakallio!

 

Kun kysyn, mitä on tapahtunut aikana jälkeen Työkirjan, Pohjakallio kertoo bisneksen kasvavan jatkuvasti. Projektin peruilta yritykseksi perustettu 925 Design elää ja hengittää muutosta ja kasvua. Valmennus- ja konsulttiyhtiön lisäksi heistä on tullutkin mediatalo, sillä pitäähän työelämän parantamisen ilosanomaa levittää mahdollisimman laajalle. Mahtavaa, kasvuyrittäjä siis! Sehän meitä kiinnostaa! Hän varmaan kohtaa kasvukipuja siinä missä valmennettavansakin? Pyysin Pohjakalliota kertomaan mitä hän voisi sanoa suoraan toiselle kasvuyrittäjälle: miten soveltaa Työkirjan teesejä tilanteeseen, jossa suurin osa tekemisestä on kyllä mielekästä ja tärkeää, mutta vuorokauden tunnit eivät vaan kerta kaikkiaan meinaa riittää?

Hetkeäkään epäröimättä Pohjakallio kysyy, saako aloittaa pidemmältä? Alexander Stubb on puhunut julkisuudessa 8-8-8-mallistaan (8 tuntia työtä, 8 tuntia hauskaa, 8 tuntia unta). Toiset ministerit ja moni johtaja (ja vielä useampi varmasti mielessään) on nostanut mekkalan: MAHDOTONTA! Minulla ainakin on niin vaativa työ, ei tule onnistumaan! Ei varmaan Stubbillakaan ihan joka päivä, mutta pointti onkin siinä, että koska työ on niin vaativaa, on äärimmäisen tärkeää, että pääkoppa on kunnossa. Ajattelun laatu ratkaisee työmme tuloksen, oli kyse sitten haastavasta ministerin työstä, kiireisen yrittäjän arjesta tai johtajan päivästä, joka on aamusta iltaan täynnä (ja jatko seuraa unissa). Tutkimuksissaan Pohjakallio ja Tuominen törmäsivät väitteeseen, että kaikki vaan on niin tärkeää ja asioita vaan tulee. Kuulostaako tutulta?

Pohjakallio kannustaakin lämpimästi jokaista käyttämään hetken sen miettimiseen, mikä oikeastaan on tärkeää? Tehtävä: Kirjaa vaikka listaan, mihin aika päivästäsi kuluu? Mitkä tehtävistä ovat tärkeitä ja mitkä vain kiireellisiä (jotka saattavat vaikuttaa tärkeiltä kiireen vuoksi). Usein sorrumme sälään, joka varkain täyttää päivämme, niin, ettei oikeasti tärkeille asioille jää aikaa. Kun tärkeät tehtävät ovat selvillä, priorisoi. Priorisoi ja delegoi tarvittaessa. Konkreettisena neuvona Pohjakallio antaa myös oman vuorokausirytmin tunnistamisen ja sen hyväksymisen ja ennen kaikkea hyödyntämisen. Tunnista kaksi parasta tuntia päivästäsi ja tee tärkeimmät asiat silloin! Esimerkki: Jos olet aamuihminen, pyhitä aamun kaksi ensimmäistä tuntia tärkeimpien asioiden tekemiseksi. Vasta sen jälkeen avaa sähköposti ja muut kanavat, sillä sähköpostin loppumaton suo näännyttää energisimmänkin alta aikayksikön. Pohjakallio vetää puheeseen mukaan Tony Schwartzin, joka puhuu siirtymästä ajanhallinnasta energianhallintaan. Kiintoisa näkökanta, eikö totta?

 

Siirrymme aiheessa eteenpäin. Kysyn työn imun ja merkityksellisyyden löytämisestä esimerkiksi julkisen sektorin puolella. Pohjakallio kertoo, että näennäisistä ajatuksista huolimatta heidän tutkimustensa mukaan ero julkisen ja yksityisen sektorin välillä ei olekaan kovin tärkeä. Mieluummin hän puhuu isommista organisaatioista ylipäätään, sillä ajatukset ”palvelen muita kuntalaisia” vs ”täytän lomakkeita päivät pitkät” ja ”teen maailman hienoimpia matkapuhelimia” vs. ”istun palavereissa ja lennän lentokoneella” eivät eroa loppupeleissä vaikuttavuudeltaan kovinkaan paljon.

Suuremmaksi haasteeksi isommissa organisaatiossa hän sen sijaan kuvailee sen, että ihmiset helposti menevät suuren organisaation taakse piiloon. ”Ei tuo meillä kumminkaan onnistu, ei esimies kumminkaan ymmärrä” on yleinen vastaus ehdotuksiin. Kumma juttu kuitenkin, kun esimiehiä jututtaa, he väittävät ongelmaksi sen, etteivät työntekijät koskaan ehdota mitään! Niinpä yksittäiselle työntekijälle kultainen neuvo kuuluukin: tee ehdotus, vie ratkaisu! Pohjakallio kertoo konkreettisen esimerkin: eräässä suuressa organisaatiossa on käytössä innovaatiojärjestelmä: joka tiistai pidetään 15 minuutin palaveri, jossa jokainen tiiminjäsen saa tuoda ehdotuksen havaitsemaansa epäkohtaan. Porukka on sitoutunut testaamaan ehdotusta. Seuraavana torstaina on toinen 15 min aamutapaaminen, jossa tsekataan onko ehdotus ollut hyvä. Jos ei, se unohdetaan; jos kyllä, se jätetään käyttöön kunnes toisin todistetaan. That’s it. Puoli tuntia viikossa, roppakaupalla ehdotuksia ja ratkaisuja. Palavereihin ei tulla purnaamaan.

Yksinkertaisuus on lopulta vaikuttavinta, huomaan. Pyydän Pekkaa vielä summaamaan kaikki kokemuksensa kolmeksi kirkkaimmaksi keinoksi, joilla kiireinen kasvuyrittäjä saa oikeasti muutosta aikaiseksi itsessään ja organisaatiossaan. Nämä voitte vaikka tulostaa ja kehystää kultaisiin kehyksiin toimistonne seinille:

Opettele suunnittelemaan ja arvioimaan työtäsi. Käytä pari minuuttia aamulla siihen, että päätät mitä teet tänään ja määritä mistä tiedät onnistuneesi. Käytä lisäksi päivän lopuksi pari minuuttia siihen, että palaat tavoitteeseesi: onnistuinko? Mitä olisin voinut tehdä toisin?

Anna positiivista palautetta. Organisaatiossa on opittava antamaan positiivista palautetta pienistäkin asioista. Positiivinen ilmapiiri kannustaa kokeilemaan asioita, yrittämään edes. On tärkeää, että ympärillä on porukka, jonka tietää haluavan minun onnistuvan.

Aseta viikoittaiset tavoitteet itselle ja organisaatiolle. Mitä pitää saavuttaa tällä viikolla? Miten tiedän/tiedämme onnistuneemme? Viikon lopuksi parin minuutin tsekkaus ja anna sitä palautetta (myös itsellesi!).

 

Punaista joulukuuta toivottaa

 Suvi