Stadin valtaaja Susanna esittäytyy!

Vuoden 2014 alusta alkaen Talentreen HR-palvelujen tarjontaa vahvistetaan ja selkeytetään. Tavoitteena on, että meiltä saa jatkossa tukea ja tekeviä käsiä yrityksen HR-asioihin toimialasta ja koosta riippumatta. Samalla toimintamme laajenee pk-seudulle asti, koska sinnehän ne savolaiset tuppaavat pakkautumaan. Koska kasvottomuus on tylsää ja HR:ssä on kyse ihmisistä, tässä katsaus ihmiseen homman takana.

Olen Susanna Pyykkö, HR-ammattilainen, joka on kerännyt kokemusta ja oppia eri toimialoilla ja erikokoisissa yrityksissä noin kymmenen vuoden ajan. Työhistoriasta löytyy rahoitusalaa, kauppaa niin kuluttaja- kuin yrityspuolellakin sekä viimeisimpänä tuotantoa elektroniikasta metalliin. Opiskelut ovat jatkuvasti tukeneet ammatillista kehittymistäni ja sieltä puolelta osaamiseen on kertynyt mm. liiketaloutta, johtamista, HR-käytäntöjä, psykologiaa, kasvatustieteitä ja viimeisimpänä aluevaltauksena coachingia. Oma kokemukseni on osoittanut, että HR-täti (tai setä tai tyttö tai poika) on paikallaan yrityksessä kuin yrityksessä. Vanha tuttu huvittavaksi lausahdukseksi muuttunut ”henkilöstö on yrityksemme voimavara” on oikeasti mahdollista toteuttaa, jos sitä tahtoo ja tekee toimenpiteitä sen suuntaisesti.

Oma ammatillinen kiinnostukseni suuntautuu vahvasti siihen, miten perinteisin ja ennen kaikkea uusin ja luovin HR:n keinoin voidaan tukea liiketoimintaa. Minulle HR ei ole pelkästään työsuhdetietojen ylläpitoa ja palkanlaskentaa, vaan nimenomaan ihmisten vahvuuksien etsimistä ja kehittämistä niin, että yritys menestyy. Alf Rehn kirjoitteli taannoin jutussaan HR-viestissä, että HR-päällikön tulisi olla toimitusjohtajan läheisin yhteistyökumppani. alH Haluankin toimia HR-tehtävissäni liiketoiminnan sparraajana, tukijana ja asioiden mahdollistajana ja myös niinä tekevinä käsinä, joita yrityksissä tarvitaan. Asioita voi teoretisoida aikansa, mutta loppujen lopuksi täytyy kääriä hihat ylös ja ryhtyä hommiin, jos oikeasti aikoo saada asioita tapahtumaan!

 Hihat ylös ja hommiin toimii minulle muutenkin hyvänä elämän ohjenuorana. Aamulenkille tulee lähdettyä ennen kukonlaulua, töiden ohella opiskeltua ja lapsiperheen arki pyöritettyä, kun lopettaa turhan ihmettelyn ja menee eteenpäin pilke silmäkulmassa. Asiat täytyy tehdä tosissaan, mutta ei vakavasti, sanoo stadilaistunut savolainen ja toivottaa ihanan pirteitä kevätpäiviä kaikille lukijoille!


Terkuin,

Susanna

Osaamattomuuden sietämätön keveys

”Mä en osaa.”

”Osaathan, kokeile edes”.

”Ei kun mä en oikeesti osaa.”

”Okei, anna kun mä autan.”

(Katkelma äidin ja lapsen keskustelusta)


Ja siitä se homma sitten lähtee. Lapsi yrittää, äiti auttaa ja lopputuloksena asia saadaan hoidettua ja lapselle jälleen uusi kokemus. Kun ihminen poistuu mukavuusalueeltaan, tapahtuu muutos eli oppimista. Kaikkein parhaiten oppimista tapahtuu, kun mukavuusalueelta poistutaan niin, että ihminen saa siihen tukea. Teoreettisella tasolla puhutaan lähikehityksen vyöhykkeestä (Lev Vygotskyn mukaan). Sillä tarkoitetaan tiedollisen toiminnan aluetta tai tasoa, jolla oppija pystyy toimimaan pätevän ohjaaja tuen avulla, mutta ei itsenäisesti.

Teoria on teoriaa ja lapset ah niin avoimia ja rehellisiä, mutta käytännössä harvoin työyhteisössä päästään siihen tilanteeseen, että ihmiset pystyvät lausumaan tuon ensimmäisen lauseen: ”Mä en osaa.” Ihmiset mieluummin peittelevät omaa osaamattomuuttaan ja tekevät asiat hankalasti kuin myöntävät oman osaamattomuutensa. Syitä siihen on varmasti lukemattomia (pelko, luottamuspula, tarve esittää jotain muuta kuin on jne. jne.), mutta lopputulos on silti sama. Resursseja hukataan, mahdollisuuksia menetetään, ihmiset turhaantuvat ja voivat huonosti. Osaamattomuus keventää yrityksen mahdollisuuksia menestyä. Sietämättömästi. Yritä siinä nyt sitten saavuttaa kasvutavoitteita ja mennä eteenpäin.


Myös valtiovalta ja työmarkkinajärjestöt ovat jo muutaman vuoden aikana heränneet siihen, että koko kansakunnan osaamista on kehitettävä, jotta mm. a) Suomen kilpailukyky voi kehittyä ja b) työurien on mahdollista pidentyä. Vuoden 2014 alusta alkaen voimaan tullut laki taloudellisesti tuetusta osaamisen kehittämisestä sekä muutokset ja tarkennukset YT-laissa pyrkivät kannustamaan (ja osittain pakottamaankin) myös yrityksiä ottamaan asian agendalle. Laki taloudellisesti tuetusta osaamisen kehittämisestä kannustaa yrityksiä systemaattisen osaamisen hallintaan mahdollistamalla verohyötyä koulutuspäiviin käytetyistä palkkakustannuksista ja YT-lain tarkennukset antavat painoarvoa henkilöstö- ja koulutussuunnitelman tekemiselle.

 

Systematiikka on kaiken a ja o osaamisen kehittämisessä ja siihen myös yllä mainitut valtiovallan toimenpiteet kannustavat. Verohyödyn mahdollistamasta koulutussuunnitelmasta täytyy mm. tulla ilmi, kuinka yrityksessä kartoitetaan osaamistarpeet, minkälaisia toimenpiteitä aiotaan millekin henkilöstöryhmälle toteuttaa ja miten toimenpiteiden toteutumista aiotaan seurata. Asioita ei kuitenkaan kannata tehdä pelkästään verottajan vuoksi ja turhan hankalasti, vaan rakentaa koulutussuunnitelmasta omaan yritykseen soveltuva, dynaaminen ja asioita oikeasti edistävä työkalu, joka antaa luontevan tilaisuuden käydä keskustelua osaamisesta tai osaamattomuudesta sekä tiedon siitä, mihin asioihin kehittämistoimenpiteet kannattaa kohdistaa.

 Rakenna koulutussuunnitelmasi näin:
 Selvitä yrityksesi tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi vaadittava osaaminen.

 Selvitä nykyinen osaaminen

Selvitä kahden edellisen välinen ero ja toimenpiteet.

Kirjaa toimenpiteet koulutussuunnitelmaksi.

Käy suunnitelma läpi henkilöstön kanssa.

Toteuta suunnitellut toimenpiteet.

Huolehdi yksilökohtaisesta seurannasta.

Päivitä suunnitelma tarvittaessa.


Lisätietoja allekirjoittaneelta ja osoitteista

•  laista taloudellisesti tuetusta ammatillisen osaamisen kehittämisestä: http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2013/20130099
•  laista yhteistoiminnassa yrityksissä: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070334
•  http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131136

 

Osaavin terveisin

 

 Susanna

 

Ps. Vaikka koulutussuunnitelmasta puhutaankin YT-laissa, joka koskettaa yli 20 henkilöä työllistäviä yrityksiä, vaaditaan veroedun saamiseksi koulutussuunnitelma myös pienemmiltä yrityksiltä.

 

 

Pps. Muistathan huomioida myös muut työsuhteeseen tai henkilöstöön liittyvien lakien muutokset, esim. vuosilomapäivien siirto-oikeuden sairastuttaessa.

Kummioppilas Ilona esittäytyy!

Seuraavaksi esittelemme kummioppilaamme Ilonan, joka karsiutui tiukan rekryn kautta mukaan meininkiimme kevään ajaksi. Ilona suorittaa innovaatiojohtamisen opintoihinsa kuuluvaa harjoittelua tutustumalla konsultin työhön. Ilona kirjoittaa havainnoistaan ja oppimisestaan blogia kevään aikana, joten hänestä kuulemme vielä!

 Hei arvoisa blogin lukija. Olen iloinen, että saan tavata sinut ensi kerran näin virtuaalisesti ja kertoa sinulle hieman itsestäni. Tulevaisuudessa tulemme mahdollisesti viettämään joitakin hetkiä yhdessä sekä tämän blogin välityksellä että oikeassa elämässäkin.

Kuka minä sitten olen ja mitä ihmettä kirjoitan tänne Talentreen blogiin? Nimeni on Ilona ja olen Talentreen kummioppilas vuosimallia 2014. Ensimmäinen laatuaan sanoakseni, joten tuleva kevät tulee varmasti olemaan hyvin opettavainen niin minulle, kuin varmasti Talentreellekin. Tavoitteenani on saada arvokasta kokemusta työelämästä, rakentaa omaa identiteettiäni kasvupolullani ammattilaiseksi ja tuoda oma panokseni liiketoimintaan opiskelijan näkövinkkelistä. Aivan, olen siis opiskelija, ja valmistun kauppatieteiden kandiksi keväällä 2014 suuntautumisena Innovaatiojohtaminen. 

Otetaan pieni katsaus historiaan ja siihen miten olen tässä.

Olen syntynyt järvien keskellä Etelä-Savossa lähes 24 vuotta sitten. Lapsena olin melko ulospäin suuntautunut ja pieni kyläyhteisö ei tarjonnut paljoakaan harrastusmahdollisuuksia. Ympäristö haastoi keksimään tekemisen itse, ja näin pidinkin omille päiväkoti- ja koulukavereille askartelu ja leikkikerhoa, jolla oli hyvin katu-uskottava nimi: Matsi-kerho (nimelle hain kosketuspintaa Macho-sanasta). Lisäksi mielikuvitukselliset roolileikit rikastuttivat lapsuuteni maisemaa; Peppi Pitkätossuksi pukeutuminen oli mielipuuhaani.

Lukion kävin Savonlinnan Taidelukiossa Ooppera/musiikkiteatterilinjalla, jossa pääsin vihdoin toteuttamaan itseäni; tanssimaan, näyttelemään, laulamaan ja soittamaan. Koska en kuitenkaan kokenut taiteilijan ammattia täysin parhaaksi vaihtoehdoksi epävakaan talousnäkymän vuoksi, päätin hakea ”vain johonkin kouluun mikä kiinnostaa”. Estetiikasta ja kauneudesta kiinnostuneena hain Laurea-ammattikorkeakouluun kauneudenhoitoalan koulutusohjelmaan Vantaalle opiskelemaan kosmetiikan kemiaa, mikrobiologiaa, lainsäädäntöä ja liiketaloutta. Tässä vaiheessa haluan korostaa; en ole parturi-kampaaja tai kosmetologi, vaan estenomi. Ammattikorkeakoulusta valmistuin keväällä 2012 ja pari viikkoa valmistumiskekkereiden jälkeen olin asettanut itseni seuraavaan tulikokeeseen: Kauppatieteellisen yhteisvalinnan pääsykokeeseen.

Eräs heinäkuinen päivä kesällä 2012 toi postin mukana pieneen vantaalaiseen yksiööni paksuhkon kirjekuoren, jossa minua onniteltiin pääsystäni Kuopioon opiskelemaan. Kiljuin riemusta ja niin kiljui äitikin puhelimessa kun kerroin hänelle ilouutisen. Vihdoin pääsisin takaisin järvien ja kauniin luonnon läheisyyteen opiskelemaan tutkintoa, josta olin haaveillut jo jonkin aikaa.      

Kauppatieteiden opinnot ja osa-aikainen myyjän työ määrittelevät pitkälti arkeni kulkua, mutta toisaalta pidän siitä, että arjessani tapahtuu. Olen perusluonteeltani melkoinen ikiliikkuja, sillä haluan haastaa itseni uuden oppimiseen ja kehittymiseen, koskaan en tule olemaan valmis! Vastakohtana hektiselle elämänmenolle nautin saunomisesta ja musiikkiin uppoamisesta. Vapaa-aikani vietän mieluiten urheillen, avomieheni ja perheeni parissa hyvää ruokaa kuluttaen, sekä matkustellen. Lempparilajini on ehdottomasti lumilautailu, sillä siinä stressin saa tehokkaasti pois niin kehosta kuin mielestäkin.

Tulevaisuudessa näen itseni työskentelemässä uusien liiketoimintamallien sekä tuotteiden ja palvelujen kehittämistehtävissä. Tällä hetkellä työstän kandidaatin tutkielmaani teollisuuden palveluinnovaatioiden lanseerauksesta. Odotankin innolla Talentreen tarjoamia haasteita ja uusia kokemuksia, joilla rakennan urapolkuani eteenpäin.

Nimen sanotaan olevan enne, joten toivon, että voin olla Ilonanne tänä keväänä. Lopuksi voin vaan todeta, että enchanté, hauska tutustua!  

Mind full of....

Uuden vuoden aluksi on taas hyvä tarkastella kasvuyrittäjän ajatusmaailmaa –ja ainakin sen hallintaa –uudesta näkökulmasta. Syksyisessä Kuopiossa Aleksi Litovaaran mindfullness –koulutukseen osallistuneiden toimitusjohtajien ja yrittäjien kommentit parin harjoituksen jälkeen olivat seuraavia: ”Ihan kuin näkisin taas väreissä”, ”Huolet tuntuvat tosi kaukaisilta”, ”Tajusin monta asiaa, jotka voin delegoida saman tien”, ”Minusta tuntuu, että kerrankin sain hetken levon ajatuksilta. Nyt tiedän, mihin kannattaa keskittyä ja mitä priorisoida”, ”Voidaanko tehdä uudestaan…?”. Mistä ihmeestä oikein on kyse?


Otetaan pieni takauma normiarkeen: kiire painaa päälle, tuhat ja sata asiaa odottaa tekemistään, 64 sähköpostia ja tekstaria lähettää pingpongiaan ja puhelin soi. Stressaa, vaikka kaikki periaatteessa onkin kiinnostavaa ja hyödyllistä. Kuulostaako tutulta? Mitä tämä kaikki mahtaa tarkoittaa elimistöllesi?

Yhäkin kivikaudella elävä elimistösi ei erottele stressireaktiota sapelihammastiikerin hyökkäyksestä. Olet varmaan lukenut tästä? Kroonistuessaan stressi alkaa häiritä kehosi normaalia toimintaa, pistää hormonitoimintasi sekaisin… ja alkaa näkyä keskittymis- ja muistivaikeuksina, unihäiriöinä ja pelastusrenkaana navan ympärillä. Kierre on valmis ja pahenee vain. Tunnistatko jonkun näistä?


Moni kiireinen tunnistaa kyllä itsensä ja huomaa negatiiviset vaikutukset, mutta pähkäilee silti; mitä muka voisin tehdä, ei minulla ole aikaa elämäntaparemonttiin, tämmöistä tämä nyt vaan on.

Entä jos asialle voisikin tehdä jotain? Mitä jos joku kertoisi, että jo parilla minuutilla päivässä voi olla huikeat vaikutukset elämääsi? Kyse ei ole ihmedieetistä, vaan ajattelunhallinnasta. Tämänkertainen blogivieraamme Aleksi Litovaara on Business coach ja mindfullness-ohjaaja, joka on hyödyntänyt keskittymisharjoitusten tehoa jo 10 vuotta; ensin arjessaan sekä lumilautailun yhteydessä ja sittemmin työssään (vaikkakin lautaillessaan hän ei kuulemma olisi suin surminkaan kertonut muulle porukalle päänsisäisistä harjoituksistaan). Aleksi on kouluttanut ihmisiä ja johtajia yrityksissä menestyksekkäästi mindfullnessin saloihin.


Mindfulnessilla on ollut pitkään maine ”hihhulien hommana”. Syytä voi vain ihmetellä: monissa vakavasti otettavissa tutkimuksissa hyödyt ovat olleet huikeita! Jo kahdeksan viikon päivittäisen, muutaman minuutin kestävän harjoittelun jälkeen keskittymiskyky paranee, muistaminen ja oppiminen kehittyvät, työn tekeminen tehostuu, paraneminen nopeutuu, stressitasot laskevat, ihmisten kohtaaminen helpottuu…

Litovaara kertoo mindfullness-harjoitusten kehittävän hyväksyvää läsnäoloa. Työyhteisössä tämä helpottaa ihmisten positiivista kohtaamista ja toisten huomiointia. Positiivisesti ajatteleva ihminen selviytyy stressireaktiosta nopeammin, näkee ympärillään uhkien sijasta mahdollisuuksia ja tarttuu helpommin tilaisuuksiin. Mielestäni on ymmärrettävää, että on helpompi esimerkiksi kehittää uutta, kun sapelihammastiikeri ei vaani jatkuvasti tietokoneen takana. Kokemusten mukaan esimerkiksi keskittyminen avokonttorissa helpottuu ja työn imuun palaaminen keskeytyksen jälkeen nopeutuu huomattavasti.


Erityisesti johtajuuden näkökulmasta Litovaara listaa mindfullness-harjoitusten ja – ajattelutavan hyötyjä seuraavasti: Auttaa suoruudessa, asioihin keskittymisessä, helpottaa johtajaa todella kohtaamaan ja kuuntelemaan alaistaan/kollegoitaan, auttaa oman toiminnan arvioinnissa ja siten esimiesroolin löytämisessä ja tunneinstrumentin käytössä. Mindfullnes-harjoitusten avulla voi kehittää valmentajamaista ja ratkaisukeskeistä työotetta, voi auttaa parantamaan vastuullisuutta ja eettisyyttä työyhteisössä. Se auttaa stressin ja epävarmuuden sietämisessä sekä tasapainottaa vallankäytön ja palvelun rajapintaa esimiestyössä.


Kuulostaako lista vakuuttavalta? Moni yritys on kokeillut ja tulokset puhukoot puolestaan. Mindfullness- harjoitukset ovat ottaneet käyttöönsä ainakin valmentaja Phil Jackson (11 MBA-mestaruutta), Google, Apple, General Electric, GM, Xerox, Yahoo!... Mikä näiden yritysten taustalla onkaan, ainakin jotain ne lienevät tehneet oikein, vai mitä? Pohjoismaissa pilottiprojektia ovat olleet kokeilemassa Carlsberg ja vakuutusyhtiö If. Lähtisikö sinun yrityksesi joukon jatkoksi?

Miten sitten päästä alkuun? Laita kello hälyttämään kahden minuutin päähän. Hengitä sisään ja ulos tietoisesti. Tunnustele miltä ilman virtaus tuntuu. Miltä pallean laajentuminen tuntuu? Tunnetko jännityksiä tai kiristyksiä keuhkojen alueella? Voit helpottaa tunnustelua laskemalla kätesi kevyesti pallean päälle. Jos ajatuksia putkahtaa päähäsi, tunnista ne, hyväksy ne ja anna niiden mennä. Palaa takaisin tunnustelemaan hengitystäsi.


Kun aika on kulunut, pyöräytä hartioitasi ja mieti hetki miltä tuntui. Oliko pariminuuttinen vaivan arvoinen?

Iloisen kuplivin uuden vuoden terveisin,


Suvi

Mielen kirkkaus ratkaisee tekemisen laadun: blogivieraana Pekka Pohjakallio

Ari Lahden haastattelussa edellisessä postauksessamme puhuttiin kasvun ilosta. ”Narulla työntämällä ei yrittäjiä synny, vaan draivin täytyy olla sisäsyntyistä,” Lahti toteaa. Millaista draivia ihmisistä sitten löytyy, tai miten sitä voisi kaivella, jos polte hetkittäin tuntuukin hukkuvan kiireen ja kaiken tekemisen alle?

Pekka Pohjakallion ja Saku Tuomisen Työkirja on niittänyt mainetta ja kiitosta konkreettisuudellaan ja uraauurtavalla ajattelullaan: ysistä viiteen töitä ei olekaan ehkä maailmankaikkeuden paras ratkaisu! Kirjoittajat kertovat 925-Redesigning the workweek-projektista, jonka tulosten mukaan vähemmällä voikin saada enemmän, ihmisten työteho voisi kasvaa luopumalla turhasta ja keskittymällä jokaisen persoonallisiin vahvuuksiin. Ajatus entiseen on valtava, tämän takana oleva mies pitää saada jutustelemaan! Olkaa hyvä, blogivieraana tällä kertaa Pekka Pohjakallio!

 

Kun kysyn, mitä on tapahtunut aikana jälkeen Työkirjan, Pohjakallio kertoo bisneksen kasvavan jatkuvasti. Projektin peruilta yritykseksi perustettu 925 Design elää ja hengittää muutosta ja kasvua. Valmennus- ja konsulttiyhtiön lisäksi heistä on tullutkin mediatalo, sillä pitäähän työelämän parantamisen ilosanomaa levittää mahdollisimman laajalle. Mahtavaa, kasvuyrittäjä siis! Sehän meitä kiinnostaa! Hän varmaan kohtaa kasvukipuja siinä missä valmennettavansakin? Pyysin Pohjakalliota kertomaan mitä hän voisi sanoa suoraan toiselle kasvuyrittäjälle: miten soveltaa Työkirjan teesejä tilanteeseen, jossa suurin osa tekemisestä on kyllä mielekästä ja tärkeää, mutta vuorokauden tunnit eivät vaan kerta kaikkiaan meinaa riittää?

Hetkeäkään epäröimättä Pohjakallio kysyy, saako aloittaa pidemmältä? Alexander Stubb on puhunut julkisuudessa 8-8-8-mallistaan (8 tuntia työtä, 8 tuntia hauskaa, 8 tuntia unta). Toiset ministerit ja moni johtaja (ja vielä useampi varmasti mielessään) on nostanut mekkalan: MAHDOTONTA! Minulla ainakin on niin vaativa työ, ei tule onnistumaan! Ei varmaan Stubbillakaan ihan joka päivä, mutta pointti onkin siinä, että koska työ on niin vaativaa, on äärimmäisen tärkeää, että pääkoppa on kunnossa. Ajattelun laatu ratkaisee työmme tuloksen, oli kyse sitten haastavasta ministerin työstä, kiireisen yrittäjän arjesta tai johtajan päivästä, joka on aamusta iltaan täynnä (ja jatko seuraa unissa). Tutkimuksissaan Pohjakallio ja Tuominen törmäsivät väitteeseen, että kaikki vaan on niin tärkeää ja asioita vaan tulee. Kuulostaako tutulta?

Pohjakallio kannustaakin lämpimästi jokaista käyttämään hetken sen miettimiseen, mikä oikeastaan on tärkeää? Tehtävä: Kirjaa vaikka listaan, mihin aika päivästäsi kuluu? Mitkä tehtävistä ovat tärkeitä ja mitkä vain kiireellisiä (jotka saattavat vaikuttaa tärkeiltä kiireen vuoksi). Usein sorrumme sälään, joka varkain täyttää päivämme, niin, ettei oikeasti tärkeille asioille jää aikaa. Kun tärkeät tehtävät ovat selvillä, priorisoi. Priorisoi ja delegoi tarvittaessa. Konkreettisena neuvona Pohjakallio antaa myös oman vuorokausirytmin tunnistamisen ja sen hyväksymisen ja ennen kaikkea hyödyntämisen. Tunnista kaksi parasta tuntia päivästäsi ja tee tärkeimmät asiat silloin! Esimerkki: Jos olet aamuihminen, pyhitä aamun kaksi ensimmäistä tuntia tärkeimpien asioiden tekemiseksi. Vasta sen jälkeen avaa sähköposti ja muut kanavat, sillä sähköpostin loppumaton suo näännyttää energisimmänkin alta aikayksikön. Pohjakallio vetää puheeseen mukaan Tony Schwartzin, joka puhuu siirtymästä ajanhallinnasta energianhallintaan. Kiintoisa näkökanta, eikö totta?

 

Siirrymme aiheessa eteenpäin. Kysyn työn imun ja merkityksellisyyden löytämisestä esimerkiksi julkisen sektorin puolella. Pohjakallio kertoo, että näennäisistä ajatuksista huolimatta heidän tutkimustensa mukaan ero julkisen ja yksityisen sektorin välillä ei olekaan kovin tärkeä. Mieluummin hän puhuu isommista organisaatioista ylipäätään, sillä ajatukset ”palvelen muita kuntalaisia” vs ”täytän lomakkeita päivät pitkät” ja ”teen maailman hienoimpia matkapuhelimia” vs. ”istun palavereissa ja lennän lentokoneella” eivät eroa loppupeleissä vaikuttavuudeltaan kovinkaan paljon.

Suuremmaksi haasteeksi isommissa organisaatiossa hän sen sijaan kuvailee sen, että ihmiset helposti menevät suuren organisaation taakse piiloon. ”Ei tuo meillä kumminkaan onnistu, ei esimies kumminkaan ymmärrä” on yleinen vastaus ehdotuksiin. Kumma juttu kuitenkin, kun esimiehiä jututtaa, he väittävät ongelmaksi sen, etteivät työntekijät koskaan ehdota mitään! Niinpä yksittäiselle työntekijälle kultainen neuvo kuuluukin: tee ehdotus, vie ratkaisu! Pohjakallio kertoo konkreettisen esimerkin: eräässä suuressa organisaatiossa on käytössä innovaatiojärjestelmä: joka tiistai pidetään 15 minuutin palaveri, jossa jokainen tiiminjäsen saa tuoda ehdotuksen havaitsemaansa epäkohtaan. Porukka on sitoutunut testaamaan ehdotusta. Seuraavana torstaina on toinen 15 min aamutapaaminen, jossa tsekataan onko ehdotus ollut hyvä. Jos ei, se unohdetaan; jos kyllä, se jätetään käyttöön kunnes toisin todistetaan. That’s it. Puoli tuntia viikossa, roppakaupalla ehdotuksia ja ratkaisuja. Palavereihin ei tulla purnaamaan.

Yksinkertaisuus on lopulta vaikuttavinta, huomaan. Pyydän Pekkaa vielä summaamaan kaikki kokemuksensa kolmeksi kirkkaimmaksi keinoksi, joilla kiireinen kasvuyrittäjä saa oikeasti muutosta aikaiseksi itsessään ja organisaatiossaan. Nämä voitte vaikka tulostaa ja kehystää kultaisiin kehyksiin toimistonne seinille:

Opettele suunnittelemaan ja arvioimaan työtäsi. Käytä pari minuuttia aamulla siihen, että päätät mitä teet tänään ja määritä mistä tiedät onnistuneesi. Käytä lisäksi päivän lopuksi pari minuuttia siihen, että palaat tavoitteeseesi: onnistuinko? Mitä olisin voinut tehdä toisin?

Anna positiivista palautetta. Organisaatiossa on opittava antamaan positiivista palautetta pienistäkin asioista. Positiivinen ilmapiiri kannustaa kokeilemaan asioita, yrittämään edes. On tärkeää, että ympärillä on porukka, jonka tietää haluavan minun onnistuvan.

Aseta viikoittaiset tavoitteet itselle ja organisaatiolle. Mitä pitää saavuttaa tällä viikolla? Miten tiedän/tiedämme onnistuneemme? Viikon lopuksi parin minuutin tsekkaus ja anna sitä palautetta (myös itsellesi!).

 

Punaista joulukuuta toivottaa

 Suvi

Näkökulmia kasvuun: blogivieraana Ari Lahti

Kasvusta puhutaan kaikkialla. Meillekin se on intohimo. Yritysten on pakko kasvaa koko ajan, ainakin osaamispääoman suhteen, pysyäkseen edes paikallaan. Ja yhteiskunta – sehän se vasta kasvua ja kasvuyrityksiä kaipaakin.

Päätimmekin aloittaa haastattelusarjan, jossa kasvusta ja kasvuyrittämisestä keskustellaan henkilökohtaisesti, suoraan ja avoimesti. Kirjoituksia tulee yhteensä kolme – ainakin aluksi – ja ensimmäiseksi blogivieraaksi saimme iloksemme todellisen kasvuyrittäjän, pankkiiri Ari Lahden, joka on monelle tuttu myös Nelosen Leijonan Luola -ohjelmasta. Arin perustama Icecapital on kasvuyritys ja menestystarina, joten mies tietää, mistä puhuu.

Tässä iloksenne tiivistelmä keskustelusta, josta ei kasvun iloa puutu.

Kasvuyrittäjäksi päätyminen

Ari Lahti oli 36-vuotias, kun yrittäjäaatokset alkoivat pulputa pintaan. Taustalla oli jo ensimmäinen vuosikymmen työelämässä, erityisesi pankkimaailmassa, ja pikku hiljaa tilanne oli muotoutunut sellaiseksi, että yrittäjäksi heittäytyminen oli myös taloudellisesti mahdollista. Elettiin vuosituhannen loppua. Lisäpontta antoi sisällä jo jonkin aikaa vellonut valtava palo yrittäjyyttä kohtaan. Olosuhteet olivat siis kaiken kaikkiaan optimaaliset: ikä oli ”nyt tai ei koskaan” ja luotuna oli jo erittäin hyvät suhteet suomalaiseen liike-elämään. Yrittäjyyspäätös oli lopulta helppo.

Kutsumus lapsesta saakka?

Ari toteaa hetken miettimisen jälkeen, että yrittäjäajatus iti pikku hiljaa, kun oma kompetenssi kasvoi. Yrittäjyys ei alun perin ollut haaveena – se ei siis ollut mikään lapsesta asti pinnan alla kytenyt haave. Esimerkiksi kotoa ei tullut vanhempien ammatin kautta yrittäjäesimerkkiä. Innoittajana ja benchmarkkina toimi lopulta irlantilainen yritys nimeltä Davy Stockbrokers, johon Ari oli työnsä kautta tutustunut. Davy oli elävän elämän esimerkki siitä, että pankkiiritoiminnassa tuottomahdollisuudet ovat hyvät, jos osaaminen ja tekeminen ovat riittävän korkealla tasolla. Tämä antoi uskoa siihen, että bisnesmallilla voisi pärjätä myös Suomessa.

Kasvuyrittäjän tunnuspiirteet

Kasvuyrittäjän uralle päätyneen henkilön ominaispiirteitä mietittäessä Ari toteaa, että keskeisin olemus lienee yrittämisen halu. Narulla työntämällä ei yrittäjiä synny, vaan draivin täytyy olla sisäsyntyistä. Taustalla pitää lisäksi olla kova osaaminen, sekä vilpitön uskallus heittäytyä mahdollisuuksia – mutta myös uhkia – täynnä olevaan tuntemattomaan. Myös tavoitteellisuutta täyty yrittäjäksi aikovan pääkopasta löytyä. Raha, valta ja ennen kaikkea näiden mukanaan tuoma vapaus toimivat monelle isona motiivina.

Mistä Suomeen lisää kasvuyrityksiä?

Arilla on kasvuyrittäjyyden lisäämiseen selkeät teesit. Jos kasvuyrittäjyyttä halutaan oikeasti ja pontevasti tukea, pitäisi yritystukia jakaa tiukemmalla seulalla. Yrittäjyyden edellytykset pitäisi tutkia entistä syvällisemmin ja keskittää tukea yhä enemmän niille, joilla on selkeimmät mahdollisuudet tavoitteissaan onnistua. Samaan aikaan asenneilmapiiriä pitäisi muokata voimakkaasti. Onnistuminen ja epäonnistuminen ovat saman asian kaksi puolta. Tämä pitäisi hyväksyä. Suomessa pitäisikin tukea kulttuuria, jossa yrittäjyyttä ja hyviä bisnesideoita voisi rohkeammin kokeilla ja sitten käytännön kautta huomata, että homma toimii – tai ei toimi. Yritystukien ja starttirahojen kautta syntyvät, löysän liikeidean ympärille luodut ”paperiyritykset” eivät ole sen enempää yrittäjän kuin yhteiskunnankaan etu.

Terveiset kasvuyrittäjyydestä haaveilevalle?

Pankkiiri rohkaisee koettamaan: jos tuntuu siltä, että yrittäjyys voisi olla se oma juttu, niin ei muuta kuin liikeidea rohkeasti ja päättäväisesti markkinoiden testiin! Kaiken A ja O on suunnitelmallisuus. Ari itse esimerkiksi asetti oman tavoitteensa seuraavasti: rauhoitetaan viisi vuotta yrityksen ylösajolle ja uhrataan asialle kaikki tarmo ja kompetenssi. Sitten katsotaan, miten homma lähti liikkeelle, ja vedetään johtopäätökset. Toinen Arin vinkki on ydintiimiin satsaaminen. Yrittäminen on kivaa, mutta yksinyrittäminen voi olla perin raskasta. Tämän vuoksi on usein viisasta ottaa mukaan joku noheva ja luotettava yhtiökumppani, jo alkumetreillä. Ilojen ja surujen jakaminen helpottaa kuormaa – myös yrittämisessä.

Kuva: Ari toimii myös KuPS:in pääomistajana

Keskustelusta jää se vaikutelma, että Ari on ammatinvalintaansa tyytyväinen. Se, jos mikä, lienee kuitenkin työssä kuin työssä tärkeintä: että saa tehdä mielenkiintoisia juttuja ja innostua tekemästään. Haastateltavamme kautta saa myös vahvistusta vanha suoritusta kuvaava kaava. Sen mukaanhan

Suoritus = Valmiudet x Motivaatio

Yrittäjä – ja onnistuja – tarvitsee noita molempia. Osaamisen, kokemuksen ja henkilökohtaisten ominaisuuksien kautta tulevat valmiudet luovat yrittäjälle menestyksen pohjan. Motivaatio ja siihen olennaisesti kuuluva asenne taas sytyttävät kaavan henkiin ja nostavat liikeidean siivilleen. Ja kasvuyrittäjä – hänellä tulon tekijät ovat vielä potenssiin kymmenen.

Blogiterveisin, 

Antti

Uusi Antti esittäytyy

Olen 29 vuotias maatilan kasvatti Kiuruvedeltä ja diplomi-insinööri Aalto-yliopistosta. Vahvuuteni on kaikesta kiinnostuminen ja inspiraationi löytää kaiken sen massan seasta asiat, joissa voin käyttää muita vahvuuksiani toisten ihmisten, erilaisten yritysten sekä organisaatioiden auttamiseksi.  Muiksi vahvuuksiksi määrittelen kohdallani insinööriyden vahvistaman analyyttisen ajattelutavan, omaksumis- ja mukautumiskyvyn erilaisia ympäristöjä ja asioita kohtaan, toisen ihmisen huomioinnin sekä tarpeen tehdä asiat järkevästi.

Opintojeni vahvuus on niiden poikkitieteellisyys. Aiemmin Kuopiossa suoritettu koneinsinöörin tutkinto Savonia-ammattikorkeakoulusta motivoi minua laajentamaan tutkintoani koneopinnoista eteenpäin. Jotta ymmärtäisin tekniikan alaa laajemmin, opiskelin Aalto-yliopistossa koneenrakennustekniikan tuotekehitysopintojen tueksi kursseja tuotantotalouden laitoksella sekä silloin vielä erillään olleessa Helsingin Kauppakorkeakoulussa. Erikoistuin Otaniemessä teollisuustalouteen ja asiakaslähtöiseen tuotekehitykseen.

Ammatillisen puolen vahvuuksien vahvistamiseksi olen hankkinut opintojeni aikana, välissä ja jälkeen vaihteittain edeten kokemusta erilaisista tehtävistä teknologiateollisuuden yrityksissä koneistajan ja asentajan tehtävistä tuotekehitysinsinöörin tehtäviin. Tämä kokemuksen hankkiminen aina tuotantotason tehtävistä alkaen on osoittanut hyödyllisyytensä kaikissa myöhemmissä tehtävissänikin. Yrityspuolen lisäksi koulutusta ja mielenkiintoa vastaavaa työkokemusta on karttunut teollisuuden pk-yritysten liiketoiminnan kannattavuuden parantamiseen tähtäävästä tutkimuksesta ja kehitysprojekteista. Ajattelutavan ja näkemyksen laajentamisen nimissä sain kokemusta myös lääketieteellisestä ja hyvinvointiteknologiasta tehdessäni diplomityötäni ko. alan tuotteita ja prosesseja kehittävässä hankkeessa. Kotitilani maa- ja metsätyöt taas ovat opettaneet erityisesti yrittäjämäistä asennetta työntekoa kohtaan, minkä koen tärkeäksi vahvuudeksi myös toimittaessa osana suurempaa organisaatiota.

Työssä ja elämässä kaikkiaan minua inspiroivat uudet haasteet ja ainutlaatuiset kokemukset. Esimerkkinä tästä tieni vei minut suorittamaan varusmiespalvelusta tiedustelukomppaniassa moottoripyöräryhmän johtajana Kainuun prikaatissa. Moottoripyöräharrastus on tänä päivänäkin minulle tärkeä keino ladata akkuja ja tuulettaa ajatuksia.

 Motivaationi ja innostukseni yritysten kehittämiseen lähtevät aina pienimmän paikallisen yrityksen kannattavuuden ja kasvun parantamisesta aina koko maamme kannattavuuden ja kasvun parantamiseen sekä kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämiseen niin, että voimme luoda hyvinvointia myös tuleville sukupolville. Uusien näkökulmien saamiseksi hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja luomiseen sekä omaan tekemiseen hain inspiraatiota lähes puolen vuoden seikkailulla Cambridgessa, Englannissa. Kokemus avasikin silmiä ja kielitaito vahvistui samalla kuin itsestään. Ohjenuorana toiminnalleni niin työssä kuin elämässäni yleensäkin toimivat maanläheiset arvot ja etiikka sekä kehittymisen ylläpitäjänä ns. ”jalat maassa - pää pilvissä” ajattelutapa. Tämä tarkoittaa minulle unelmien tavoittelua ajattelemalla suuresti, pitämällä kuitenkin perusasiat ja realismi mielessä.

Toivottavasti tavataan pian!

 Syysterveisin,

 
Antti Huuskonen