Pitkä ihana leikki

Asenteet yrittämiseen ja yrittäjyyteen ovat iloksemme hiljalleen muuttumassa. Nykynuorten ajatuksissa yrittäjyys on vakavasti otettava vaihtoehto itsensä toteuttamiselle. Vapaus, vastuut ja velvollisuudet ovat tasapainossa, eikä yhdestä pitkästä ja yhtenäisestä työurasta haaveilla samalla tavalla. Sisäisen yrittäjyyden tarpeesta on puhuttu jo vuosikymmenen sivu ja suurin osa uusista työpaikoista syntyy PK-yrityksiin. Kaikista ei siis tule itsenäisiä yrittäjiä, vaan osa näistä tulevaisuuden toivoista työllistyy muiden palvelukseen kuten ennenkin. Samat ajattelumallit ja maailmankuvan muutos vaikuttavat kuitenkin joka puolella. Eikä ajatus koske pelkästään tulevia työelämän tähtiä, vaan sama ajatusmalli pitäisi ottaa mukaan kehitettäessä jo varttuneempaan ikään ehtineitä yrityksiä. Tuore väitös (lisää esim. tästä linkki ylen uutiseen) esimerkiksi selvittää, miten suomalaiset työyhteisöt ovat liian asiakeskeisiä unohtaen sensitiivisyyden sekä kokemusten merkitykset.

 

Kun yritystä ja yritysideaa esitellään julkisesti, rahoittajille tai potentiaalisille työntekijöille, kysytään monesti kuka? mitä? häh? ja siihen vastataan kertomalla kuka? Kenelle? Ja miksi? Kun samaa asiaa mietitään yrityksen sisällä johtamisen ja liiketoiminnan rakentamisen näkökulmasta, kysyisin mieluummin seuraavat kysymykset: Kenen kanssa? Miksi? Miten?

Kenen kanssa?

Syksyn Nordic Business Forumilla yksi asia nousi mielessäni yhdeksi vahvimmaksi viestiksi: ihmiset. Keiden kanssa haluat tehdä töitä, ketkä ovat oikeat ihmiset yritykseesi, miten ihmisiä johdetaan ja motivoidaan. Samaa kirjoittaa Jim Collins kirjassaan Hyvästä Paras, kun he tutkimusryhmänsä kanssa pähkäilivät viidennen tason johtajuutta: tarvitaan jopa ankaruuteen asti menevää kykyä valita oikeat ihmiset ympärilleen. Monessa lähteessä myös henkilökohtaisen kehittymisen keskustelussa on todettu, että se kenellä ympäröit itsesi, määrittää myös oman potentiaalisi toteutumisen suuntaa. Ihminen on sosiaalinen eläin, laumavietti on tahdonvoimaa voimakkaampi.

Olen tutustunut yhteistöiden tiimoilta moneen upeaan yrittäjänalkuun, keskustellut start uppien perustajien kanssa, lukenut blogeja, uppoutunut Taivas+Helvetti –kirjojen tarinoihin, pohtinut ja käynyt keskusteluja start up-yrittäjyyttä tutkivan yliopistotutkijan kanssa. Näyttää siltä, voitteko kuvitella, että sukupolvellinen ihmisiä haluaa jopa viihtyä töissään ja pitää elämässään hauskaa. Selkä veressä sinun tulee leipäsi ansaita –tyyppinen ajattelu ei istu heidän pirtaansa, vaan projekteja voidaan tehdä sinne ja tänne, itseään pitää voida toteuttaa ja töitä halutaan tehdä hyvien tyyppien kanssa. Samasta puhuivat NBF:n tulevaisuuspaneelin loistavat osallistujat professori Alf Rehnin briljantissa kaitselmuksessa. Lähes jokainen oli valinnut koulun sijaan elämänkoulun; on kiire elää tänään, vaikkei huominen koskaan kuolisikaan. Itsensä toteuttaminen, innostus ja mahtavat ihmiset toistuivat heidän puheissaan jatkuvasti.

 

 

Miksi?

Kun oikea jengi on kasassa, johtajan tehtävä on rakentaa merkitys porukan yhdessä ololle ja tekemiselle. Miksi tehdään on tässä vaiheessa tärkeämpää kuin miten tehdään. ”Miksi” –kysymykseen pitäisi jokaisen jäsenen pystyä vastaamaan omasta vinkkelistään käsin sitoutuneena: ei siis mitä me haluamme saada vaan mitä me haluamme saada aikaiseksi? Minkä muutoksen maailmaan haluamme aiheuttaa? Miten kehitämme lisää?

Coachingissa ajatellaan käyttäytymistutkimusten perusteella, että kun ihminen löytää tarkoituksen ja merkityksen olemassaololleen ja tavoitteilleen, hän ohjautuu automaattisesti tekemään päämääräänsä nähden oikeita asioita. Tähän liittyy vahvasti arvopohja ja arvojenmukainen toiminta; tässä vaiheessa epistola kytkeytyy vahvasti edelliseen kohtaan oikeiden ihmisten yhdessä tekemisestä.

Samat arvot jakavilla ihmisillä on suurempi todennäköisyys rakentaa yhteinen kuva merkityksestä ja tekemisestä. Koska yrityskulttuurissa vaikuttavat arvot ovat todellisia (tunnistettuja tai ääneen  lausumattomia) ja suuntaavat keskeisesti jokapäiväisen toiminnan laatua, on äärimmäisen tärkeää keskittyä vakavasti kysymykseen ”miksi” monella organisaatiotasolla: yritysten välisessä kanssakäymisessä, ryhmien välisessä (esim. JORY, eri tuotannolliset ja/tai toiminnalliset osastot) sekä yksilöiden välisessä kanssakäymisessä. Eli: miksi me olemme täällä, miksi me olemme täällä yhdessä ja miksi minä olen täällä?

Miten?

Kun jengi on koossa ja sen koossa olemiselle ja –pysymiselle on kaikkien osallistujien allekirjoittama pätevä syy, lahjakkaat, asiastaan innostuneet ihmiset kyllä löytävät keinon sen saavuttamiseen. Motivoituneita ihmisiä ei tarvitse kaitsea, korkeintaan tekemisen suuntaa hienosäätää niin, että porukka toimii hyvin yhteen. Yhteisistä pelisäännöistä on hyvä sopia siinä määrin, kuin se on toiminnan kannalta on ehdottoman tarpeellista. Turha kahlitseminen ja byrokratia kuitenkin lienevät enemmän tekemisen esteenä ja hidasteena. Rajat ovat toki rakkautta ja tuovat toiminnalle raamit, mutta niiden sisällä tulee olla runsaasti tilaa ja vapautta toteuttaa itseään, viihtyä hyvien tyyppien kanssa ja kehittyä, kokeilla ja leikkiä. Lapsi ei ole terve ellei se leiki, ja jos leikki on lapsen työtä, niin työn tulisi olla aikuisten leikkiä. Pitkää, ihanaa leikkiä, jossa toteutukselle vain mielikuvitus on rajana.

 

Iloisin terveisin,

Suvi