Asiakkaan tarinoita: Ensimmäinen vuosi takana, suunta kohti kasvua ja Huipputunteita!

 Sitomalla muutamia ajatuskulkujen lankoja voi saada oivalluksia, jotka ovat kokeilemisen arvoisia. Oppimismielessä  kerromme toisillemme  kehitystarinoita asiakaskentästämme. Miten yhdessä projektissa tehtiin jotain ja mitä siitä seurasi. Miten samaa onnistumista tai havaintoa voisi hyödyntää muuallakin? Olemme yhdessä intoilleet myös esimerkiksi Taivas + Helvetti-kirjojen tarinoista. Verkostoitumistilaisuuksissa yleensä yrittäjien tarinat ovat kaikkein antoisimpia.  

Ja sitten se kirkastui: mehän voimme tarjota asiakkaillemme mahdollisuuden kertoa oma tarinansa inspiroimaan, havahduttamaan ja vaikuttamaan muihin. Ja samalla lukijamme saavat nautiskella upeista kertomuksista, joissa kaikki ei aina ehkä mene kuin strömsössä, mutta niistäkin opitaan ja ponnistetaan kohti uusia onnistumisia. 

Tämä kirjoitus avaa Kasvuajatuksia-blogin Asiakkaan tarinoita-osion. Tervetuloa inspiroitumaan! Ensimmäisenä sananiekkana tarinansa yrittäjänä toimimisen ensimmäisestä vuodesta avaa Kuntokeskus Huipun Hannu Airila.

Tunne, johon palaat

En tuntenut Kuopiosta käytännössä ketään. Siitä huolimatta muutimme vaimon kanssa tänne reilu vuosi sitten, kun päätimme kaverin kanssa tarttua tilaisuuteen ja perustaa oman kuntokeskuksen konkurssiin menneen tiloihin. Olemattomasta kontaktiverkostosta huolimatta löysin nopeasti hyviä ja ammattitaitoisia ihmisiä meille töihin, ja saimme toiminnan käytiin.

En tiennyt liikuntakeskusalasta käytännössä mitään. Mistään vaikeasta yhtälöstä ei sinänsä ole kysymys: tavoite on saada jäsensopimuksia vähintään sellainen määrä, että niistä syntyvät kuukausitulot kattavat palvelun tuottamisesta aiheutuvat kustannukset. Kilpailukeinoja ovat muun muassa palvelun ja tarjonnan monipuolisuus ja laatu.

Ensimmäinen vuosi meni nopeasti eri asioita kokeillen. Hyvällä porukalla oli mukava tehdä töitä, ja vähitellen meille muotoutui omannäköinen asiakaskunta. Raivasimme oman tonttimme kovasti kilpaillulle alalle. Tähän asti oltiin menty eteenpäin ameebamaisesti kokeillen, nyt oli tarve selkiyttää rooleja ja suunnata toimintaa tarkemmin.

Strategiaa rakennettiin inspiroivassa ympäristössä ja hyvillä eväillä varustettuina. Välillä energiaa purettiin kahvakuulia heiluttelemalla, bosupallolla karatehyppyjä kokeillen tai vaihdettiin perspektiiviä seisomalla käsillä pääalaspäin. Veri kiertämään, ideat lentämään!

Ilman strategiaa tulos on tragediaa

Toteutimme strategiakehitysprosessin Talentreen Suvin ammattitaitoisessa ohjauksessa. Mukana oli Huipun koko vakituinen henkilökunta. Näin prosessissa saatiin kaikkien ääni kuuluviin ja jokaisen on helpompaa sitoutua sovitun strategian toteuttamiseen.

Nykytilanteen kartoituksessa vahvuuksiksi todettiin muun muassa hyvä ja positiivinen ilmapiiri, mahdollisuudeksi systemaattinen brändin rakennus ja uhkaksi kilpailun kiristyminen. Kartoituksen aikana mukavaa plussaa olivat henkilökunnan kertomat muistot ja kokemukset toiminnan alkuajoilta. Kartoituksen aikana tuli mietittyä laajasti läpi omaa liiketoimintaa esimerkiksi yleisen taloustilanteen sekä hallitusohjelman näkökulmasta.

Visiointivaiheessa laitettiin maalaisjärjen asettamat keinotekoiset rajoitukset romukoppaan, ja maalattiin yhdessä mitä erilaisimpia tulevaisuudenkuvia. Miten ja minne halutaan kasvaa? Miten huomioidaan digitalisaatio omassa toiminnassa? Miten liikunnan iloa jaetaan tulevaisuudessa? Tilannekuvasta ja visioista kiteytettiin Huipun visio. Visio sisältää Huipulle tärkeät arvot, kuten hyvän ilmapiirin, liikkumisen ilon, merkityksellisyyden tunteen sekä jatkuvuuden: Huippu on tunne, johon palaat.

"Mitä olisi, jos kuntokeskus erotettaisiin seinistä? Jos se olisikin mielentila ja tunne enemmän kuin konkreettinen paikka? Mitä tiloja voitaisiin hyödyntää?" ja sitten lähdettiinkin puistoon työskentelemään, koska pitihän se testata.
Some on tärkeä osa Huipun toimintaa, niin myös tämä prosessi näkyi twitterissä, instagramissa ja facebookissa.

Visioinnin jälkeen asetettiin konkreettiset tavoitteet vision saavuttamiseksi. Tavoitteet pureskeltiin pienemmiksi osa-tavoitteiksi, ja niiden seurantaa varten otettiin käyttöön muutamia yksinkertaisia työkaluja, kuten vuosikello ja kehityskohteiden seurantalomake. Työkalut tuovat toimintaan systemaattisuutta ja tavoitteellisuutta, ja niiden myötä saadaan varmistettua meille tärkeiden asioiden eteneminen. Minulle rutiinit ovat aina olleet vaikeita ja hieman vastenmielisiä, joten Suvin apu työkalujen käyttöönotossa on ollut kullanarvoista. Tavoitteisiin päästään samalla taktiikalla kuin elefantin syömisessä: on edettävä pala kerrallaan.

Strategian jalkauttaminen on vielä käynnissä, mutta jo nyt on poimittavissa tehdyn työn monta hyvää hedelmää. Strategiatyön ansiosta meillä on nyt selkeät vastuualueet, joiden myötä koneisto pyörii aiempaa jouhevammin. Yhteisten tavoitteiden ansiosta tiimimme etenee myös samaan, ennalta sovittuun suuntaan. Mielenkiintoista nähdä, miten vuodelle 2018 asetetut tavoitteet kolmesta toimipisteestä toteutuvat.

Tunne on jokaiselle oma ja erilainen. Maitohapon polte lihaksissa. Oikeasta kohdasta tuntuva venytys. Endorfiinipölly harjoituksen jälkeen. Hymy onnistuneen sarjan jälkeen.  

Huippu on tunne. Tunne, johon palaat.

TJ:n tuumaustuokio: "Kerkesitkö pitää lomaa?"

Törmäsin otsikossa esitettyyn kysymykseen usein kesän jälkeisissä ensitapaamisissa eri tuttavien kanssa. Tietty, vastasin. Takana oli yhteensä 4 viikkoa ihan aitoa lomailua, jossa työtehtävien tekeminen rajoittui hyvin pikkujuttuihin.

Tusinannen kysyjän kohdalla rupesin kuitenkin miettimään kysymystä itsessään. Sehän sisältää pohjaoletuksen siitä, että vastaus on ainakin osittain negatiivinen. Ikään kuin olisi ihan normaalia ja kohtuullista, että yrittäjä ei paljon lomia pitele. Enpä usko, että kovin monelta työntekijältä kysytään samaa. Muoto lienee pikemminkin ”miten loma meni”, jossa pohjaoletus on jo erilainen.

Kuva: Autenttinen lomallelähtöilme.

Uskon vakaasti, että sisäisen kolmivarvaslaiskiaisensa sankariyrittäjyydellä aluksi tukahduttava ja sitten lopullisesti hautaava (yli)yrittäjätyyppi on pikku hiljaa väistymässä. Yhä useamman yrittäjän arvomaailmassa oma ja läheisten hyvinvointi on varmistettava pitkäjänteisesti – siis paitsi tulevaisuudessa, niin myös huomenna, tänään ja nyt. Uhrauksia ei enää haluta tehdä kaukana siintävän leveämmän leivän eteen, tämän päivän terveyden kustannuksella. Silti päinvastainen perusoletus tuntuu elävän sitkeässä.

En väitä, ettenkö itsekin tekisi paljon töitä. Kuten kirjoitin taannoin Nuorten Yrittäjien Voimalan blogivieraana, yrittäjät ovat usein sitä aktiivista ihmistyyppiä, joka ei kovin pitkään osaa pysyä paikallaan. Tämä pätee myös minuun. Eli päivät tuppaavat olemaan melko täysiä, sekä tuntimäärältään että intensiteetiltään. 

Onneksi kuitenkin yhä useampi uskaltaa kiinnittää  huomiota myös omaan jaksamiseensa. Sehän on paitsi tervettä, myös pragmaattista: yritystoiminnan suurin yksittäinen riski on usein yrittäjään itseensä liittyvä henkilöriski, ja tätä kuten muitakin riskejä kannattaa pyrkiä hallitsemaan. Jos avainhenkilö taipuu taakkansa alle, yritys niiaa yleensä miltei varmasti myös.

Haastankin Sinua, yrittäjä, ensi kerralla otsikon kysymyksen kuullessasi toimimaan seuraavasti. Ensinnäkin, katso kysyjää vilpittömän hämmästyneesti silmiin ja totea että totta kai kerkesit pitää lomaa. Toiseksi, pidä huoli, ettet näin vastatessasi valehtele sen kummemmin kysyjälle kuin itsellesikään. Se kannattaa.

Loman jälkeisissä tunnelmissa, 

Antti

Talentriathlonista (työ)elämän muutokseen

Kuluvana vuonna Talentree tarjosi jatkoa edellisvuoden triathlonkoululle uusin ottein: paitsi että henkilöstölle ja asiakkaille tarjottiin mahdollisuutta treenata triathlonille (horisontissa häämötti Kuopio triathlon 8.8.2015), oli mietteissä myös tuoda näkyväksi ja käytännön tasolle Talentreen arvoja: elämän tasapaino, positiivisuus, vastuun kantaminen, jatkuva kehittyminen ja asiakkaan menestyminen saisivat taas jalkautua toimiston seinältä ja mielistämme jokapäiväiseen elämään.

Tavoitteellinen urheilu vastaa monella tapaa tiukkaa yritystoimintaa: innostavat päämäärät ja tiimi ympärillä saavat jatkamaan silloinkin, kun oman mukavuusalueen rajat tulevat rytinällä vastaan. Positiivisuus on koetuksella vaikka tiedostaakin, että menestyminen vaatii tinkimätöntä työtä, aina uudelleen ja uudelleen astumista epämukavuusalueelle, sillä siellä se jatkuva kehittyminen vasta tapahtuu. Kuten yritystoiminnassa, myös urheilussa tarvitaan tasapainoa: tarvitaan työtä ja lepoa, liikettä ja ajattelua, kroppaa ja mieltä, jotta elämä kantaa menestykseen ja ihminen voi suorastaan paremmin kuin hyvin. Systemaattisella harjoittelulla sunnuntaiuiskentelijastakin voi tulla triathlonisti (kokemusta on, terveisin, nimim. Elävä esimerkki). Matka on tässä tapauksessa tärkeämpi, tai ainakin pitkäkestoisempi, kuin itse päämäärä, joten tottahan halusimme myös pitää hauskaa. Jos äärirajat tulevatkin vastaan, niin hymyssä suin ainakin.

Osallistujia kevättesteissä. Kuva; Marika Airila

Vänärillä treenaamassa keväisenä aamuna. Kuva: Marika Airila

Vaikka kasvu on Talentreen leipälaji, lihaskasvu ei ihan ydinosaamisaluettamme ole. Toimimme kuitenkin yhden luukun periaatteella, joten yhteistyökumppanin avulla tämäkin asia pistettiin järjestymään. Kuopiolainen Kuntokeskus Huippu otti näin ollen valmennusvastuun triathlonporukastamme, ja latasikin kevään ja kesän aikana pöytään huikean hyvän setin erilaisia harjoituksia, testejä ja vinkkejä itsenäiseen harjoitteluun.

Yhteisharjoituksia on ollut 10, joissa ollaan käyty perinteisten triathlonlajien lisäksi läpi harjoitteita monipuolisesti, jotta jokainen on saanut vinkkejä myös itsenäiseen treenaukseen. Yhteisen taipaleen aikana on tutustunut porukassa uusiin ihmisiin paremmin ja oppinut heistä ihan eri puolia. On puhuttu kaikesta maan ja taivaan välillä, nähty toisemme ihan auki ja lopussa, ilon hetkellä ja kiroilemassa. On puhuttu bisneksiä lenkkipolulla, höpötetty asian vierestä ja paineltu ylös ja alas Puijon polkuja. Keksitty yhteisiä metkuja ja suunniteltu tulevia. Asiakkuudet, toimittajat, ystävyydet… kaikki ne ovat tässä suloisesti sekaisin, ihmisiähän me kaikki ollaan, yhtä hikisiä siinä epämukavuusalueen rajalla, tasapainoilemassa elämänsä kanssa.

Talentriathlon on kuitenkin ollut vielä enemmän. Siinä on avattu silmiä sille, miten käy kun ihminen ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Miten paljon henkinen suorituskyky onkaan riippuvainen fyysisestä jaksamisesta ja miten paljon hikinen urheilu ja joukkovoima antaa potkua selviytyä tiukoistakin tilanteista muussa elämässä. Useampikin osallistuja on kertonut, että treenaamisen kanssa yhtä aikaa on sattunut tosi rankkoja jaksoja töissä ja muussa elämässä; mutta miten niistä on ponnistettu urheilusta ja porukasta saatavalla energialla. Urheilun myötä kun muukin hyvinvoinnista huolehtiminen tuntuu asettuvan paremmin uomiinsa kuin itsekseen. Kuten eräs osallistuja asian ilmaisi; siinä sitä miettii, että haluatko olla aamulla väsynyt, krapulassa ja masentunut vai lähteä ajallaan virkeänä treeneihin? Ero henkiseen suorituskykyyn on valtava ja päätös muutaman kokeilukerran jälkeen todella helppo.

Tämä ei jää tähän! Tiivis koeryhmämme on niin vakuuttunut urheilun ja liikunnan hyödyistä, että olemme rohkeasti testanneet uusia palaverikäytäntöjä, haluamme viedä aktiivisen elämän ilosanomaa eteenpäin kukin omissa työyhteisöissämme ja laajemmaltikin. Haluamme myös saada yhä useamman mukaan oivaltamaan ja rakentamaan työskentelytapojen muutosta: kaikki on mahdollista, kun ryhdymme etsimään ratkaisuja. Oletko kiireinen ja stressaantunut? Loistavaa, niin mekin! Tuntuuko sinusta, ettei sinulla ole kapasiteettia mihinkään ylimääräiseen? Mahtavaa, tätä juuri tarvitset. Kapasiteetti kasvaa niin että kohisee! Kiinnostaisiko sinua voida paremmin ja parantaa suorituskykyäsi niin korvien välissä kuin fyysisestikin? Haluaisitko etsiä ratkaisuja työyhteisöjen paremminvointiin? Saapi nykäistä hihasta ja seuraa ilmoittelua muutenkin, tästä kuullaan vielä! Koska jos tämä porukka äärimmäisen kiireisiä yrittäjiä ja johtajia on siihen pystynyt, niin pystyvät kaikki. Suorituskyky on kaikkien etuoikeus. 

Innostavin terkuin, Suvi