Niin vierähti taas yksi lukuvuosi hallintotieteen opiskelijan elämässä ja äkkiä olikin kesäkuu. Kesälaitumet kutsuivat Tampereelta Kuopioon ja harjoittelu Talentreen palveluksessa oli alkamassa. Pian löysinkin itseni istumasta yrityksen kuukausipalaverissa, ympärilläni monia uusia, iloisia kasvoja. Puhuttiin triathlonista ja jalkapallosta. Ja lähestyvistä Kesäpäivistä. Mutta puhuttiin siellä painavaa asiaakin. Jokainen kertoi vuorollaan meneillään olevista projekteistaan ja niiden edistymisestä. Sitä sitten peilattiin asetettuihin tavoitteisiin ja kukin arvioi omaa suoriutumistaan. Mikäli tavoitteisiin oli mielestään päässyt, sai lisätä uuden Lego-palikan Suomen paras työpaikka -nimiseen rakennelmaan. Heti tuli tunne, että tässä porukassa on sitä jotain.
Kuluneiden viikkojen aikana olen saanut olla mukana jos jonkinlaisissa asiakasprojekteissa ja uutta kokemusta on karttunut enemmän kuin osasin etukäteen aavistaakaan. Itselleni parasta antia on ollut kun koulun penkillä päntätty teoria on alkanut saada lihaa luidensa ympärille. Ahaa-elämyksiä toisensa perään. Tenttikirjoissa usein vilahtelevat visiot, missiot ja organisaation arvot vilahtelevat täällä ihan yhtä tiuhaan, mutta käytännön työssä ne eivät enää olekaan taivaanrannan maalailua vaan niillä on ihan oikeasti merkitystä. Ai kenelle vai, kysyy epäilevä blogin lukija. Minä sanoisin, että ihan joka ikiselle osaselle organisaatiossa. Oli se sitten miten suuri tai pieni tahansa.
Yksi merkittävimmistä oppimistani asioista on se, että vakaviakin asioita voidaan tehdä hauskalla tavalla ja silti tehokkaasti ja tuloksellisesti. Vai sanoisinko, että jopa tehokkaammin ja tuloksellisemmin pilke silmäkulmassa kuin vakavalla naamalla. On ollut päiviä kun vatsalihakset ovat huutaneet hoosiannaa ja avokonttorissa töitään pakertaneet ovat varmaan hiljaa mielessään toivoneet kokoushuoneeseen parempaa äänieristystä. Mutta kaiken ilon ja naurunremakan keskellä on muistettava, että johdon strategiapalavereista on vielä pitkä matka siihen, että koko henkilöstö saadaan uskomaan yhteisiin päämääriin ja tavoittelemaan niitä yhdessä rintamassa. Tähän ei riitä powerpoint-kooste strategiatyön tuloksista firman pikkujouluissa vaan tarvitaan paljon paljon enemmän. Oma näkemykseni on, että kun tietoa ennemmin jaetaan kuin pantataan, päästään asioissa jo huimasti eteenpäin!
Kuukausi on vierähtänyt ja lienee aika arvioida omaa suoriutumistani. Ensimmäiset tavoitteeni olivat oppia jotakin itselleni aivan uutta, auttaa kesäkollegoitani heidän työssään ja samalla myös tutustua heihin vähän paremmin. Hyvillä mielin voin todeta, että olen Lego-palikkani ansainnut!
Muistetaanhan makoilla riippumatossa ja nauttia kesästä nyt kun se vihdoinkin saapui!
Terkuin,
Kesäharjoittelija Marianna
Kuluneiden viikkojen aikana olen saanut olla mukana jos jonkinlaisissa asiakasprojekteissa ja uutta kokemusta on karttunut enemmän kuin osasin etukäteen aavistaakaan. Itselleni parasta antia on ollut kun koulun penkillä päntätty teoria on alkanut saada lihaa luidensa ympärille. Ahaa-elämyksiä toisensa perään. Tenttikirjoissa usein vilahtelevat visiot, missiot ja organisaation arvot vilahtelevat täällä ihan yhtä tiuhaan, mutta käytännön työssä ne eivät enää olekaan taivaanrannan maalailua vaan niillä on ihan oikeasti merkitystä. Ai kenelle vai, kysyy epäilevä blogin lukija. Minä sanoisin, että ihan joka ikiselle osaselle organisaatiossa. Oli se sitten miten suuri tai pieni tahansa.
Yksi merkittävimmistä oppimistani asioista on se, että vakaviakin asioita voidaan tehdä hauskalla tavalla ja silti tehokkaasti ja tuloksellisesti. Vai sanoisinko, että jopa tehokkaammin ja tuloksellisemmin pilke silmäkulmassa kuin vakavalla naamalla. On ollut päiviä kun vatsalihakset ovat huutaneet hoosiannaa ja avokonttorissa töitään pakertaneet ovat varmaan hiljaa mielessään toivoneet kokoushuoneeseen parempaa äänieristystä. Mutta kaiken ilon ja naurunremakan keskellä on muistettava, että johdon strategiapalavereista on vielä pitkä matka siihen, että koko henkilöstö saadaan uskomaan yhteisiin päämääriin ja tavoittelemaan niitä yhdessä rintamassa. Tähän ei riitä powerpoint-kooste strategiatyön tuloksista firman pikkujouluissa vaan tarvitaan paljon paljon enemmän. Oma näkemykseni on, että kun tietoa ennemmin jaetaan kuin pantataan, päästään asioissa jo huimasti eteenpäin!
Kuukausi on vierähtänyt ja lienee aika arvioida omaa suoriutumistani. Ensimmäiset tavoitteeni olivat oppia jotakin itselleni aivan uutta, auttaa kesäkollegoitani heidän työssään ja samalla myös tutustua heihin vähän paremmin. Hyvillä mielin voin todeta, että olen Lego-palikkani ansainnut!
Muistetaanhan makoilla riippumatossa ja nauttia kesästä nyt kun se vihdoinkin saapui!
Terkuin,
Kesäharjoittelija Marianna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti