Culture eats strategy for breakfast, sanotaan. Ylevän kuuloinen lause, jota on helppo toistella. Yleensä sillä saa tilanteessa kuin tilanteessa osakseen valistuneen näköisiä katseita ja hyväksyvää nyökkäilyä. Ja pakkohan se on kuulijan nyökkäilläkin, kun yrityskulttuurista puhutaan. Kukaan täysipäinen tuskin uskaltaa se merkitystä kyseenalaistaa.
Mutta mistä yrityskulttuuri sitten muodostuu – mitä se se ihan oikeasti tarkoittaa? Määritelmiä on varmasti yhtä monia kuin on maailmassa johtamisen asiantuntijoita, mutta itse tykkään tästä:
Mutta mistä yrityskulttuuri sitten muodostuu – mitä se se ihan oikeasti tarkoittaa? Määritelmiä on varmasti yhtä monia kuin on maailmassa johtamisen asiantuntijoita, mutta itse tykkään tästä:
yrityskulttuuri = arvot X niiden toteutuminen käytännössä
Paperilla siis helppo nakki. Luodaan vain haluamamme arvot ja sitten toimitaan niiden mukaan. Yrityskulttuuri vahvistuu ja popsii strategian aamupalaksi, pekonin ja sopivan kypsän munan kera. Ja yrityksen voittokulku on yhtä varma kuin Brasilian sambaisa saaga kohta alkavissa karkeloissa.
Paha vaan, kun nuo arvotkaan eivät ole ihan pala kakkua. Niistä toki puhutaan. Ja niitä työstetään. Niistä tehdään huoneentauluja ja niitä käytetään puhtoisen brändin julkisina esitaistelijoina. Niille pyhitetään omia workshoppeja ja kokonaisia tyhy-päiviä. Ja tunnustan auliisti: oma ammattikuntani on asiassa usein takapiruna. Silti asia jää liian usein pelkiksi kultareunaisiksi lauseiksi, joiden yhteys tosielämään on rajallinen kuin futurologien villeimmät visiot.
Kaikesta tästä huolimatta uskon huolella yhdessä mietittyjen - ja jalkautettujen - arvojen voimaan kuin vuoreen. Toimintaympäristö muuttuu niin nopeasti, että yrityksellä on oltava jotakin, jonka varaan nojata. Arvojen kautta rakentuva vahva yrityskulttuuri on hyvä selkänoja, jos mikä. Kyllä strategiaakin tarvitaan (enkä sano näin vain siksi, että olen strategiakonsultti), mutta ilman sopivaa alustaa sekin on vain jono bittejä verkkolevyn nurkalla.
Yrityskulttuurikaan ei kuitenkaan vielä riitä, vaan tarvitaan yhteinen maali – siis semmoinen kiihoke, jonka saavuttamiseen kaikki voivat sydämestään sitoutua, ja jonka ääneen lausuminenkin saa olon tuntumaan hyvältä. Meillä se on ”Suomen paras työpaikka, joka oman esimerkkinsä kautta toimii alan suunnannäyttäjänä”. Uskomme, että se pitää sisällään ne asiat, jotka varmistavat myös liiketoiminnallisen menestyksen. Ensiksikin meillä pitää olla kyky houkutella parhaat tekijät. Sitten meidän pitää pystyä auttamaan heitä siinä, että he voivat kasvaa ammatillisesti ja toteuttaa näin kunnianhimoaan. Ja mikä on kunnianhimoiselle ammattilaiselle paras palkinto työstä? Tyytyväinen asiakas. Uskon, että yhtälö toimii. Toki visio on avattu myös konkreettisiksi lähitulevaisuuden tavoitteiksi, mutta se iso, ehkä eteerinenkin pilvi kaiken yllä on tuo edellä mainittu. Jos tähtäät kuuhun, mutta ammut ohi, päädyt silti tähtien joukkoon.
Sitten on vielä viimeisin, mutta samalla ehkä kaikista voimallisin: missio. Se on meidän perustehtävämme, olemassa olomme syy; oikeutuksemme olla, kehittyä ja nauttia matkasta. Meidän missiomme on tämä: ”Talentree on yrityskasvattamo. Meidän tehtävämme on auttaa asiakkaitamme kasvamaan ja kehittymään.”
Minulle – meille – tämä on se iso suunta, jättimäinen nuoli, jonka mukana kuljemme kohti visiotamme. Tuon ison nuolen sisällä on pakko hakea oikeita koordinaatteja koko ajan, asiakkaan viestejä kuunnellen. Siinä tarvitaan ketterää ja dynaamista strategiaa sekä liiketoimintamallin alituista kehittämistä, jopa kyseenalaistamista. Se miten organisoidumme, palvelee missiotamme. Ei toisin päin.
Olemme miettineet pitkään ja hartaasti, miten saisimme tämän koko paketin yhteen. Miten saisimme nivottua arvomme (positiivisuus, vastuullisuus, elämän tasapaino, asiakkaan menestyminen, jatkuva kehittyminen), missiomme ja visiomme yhdeksi kokonaisuudeksi, josta jokainen voisi hakea tarttumapinnan? Onneksi apuun tuli todellinen ammattilainen, Antti Karppinen. Teimme yhdessä kuvan, fiilistaulun, joka meille edustaa sitä tunnetilaa ja tulevaisuutta, jonka näemme tavoittelemisen arvoisena. Jos suunta on joskus hukassa, kuvasta pitäisi löytyä jälleen oikea polku. Tarkoituksena onkin tehdä kuvasta toimiston seinälle kanvaasi, jonka neliöpinta-ala lähestulkoon vetää vertoja töölöläiselle perusyksiölle. Kuva on vielä stilisointia varten valmis, mutta tästä saa jo ajatuksen… (klikkaa isommaksi!)
Jack Welch puhuu kirjassaan Winning strategiasta näin: ”In real life, strategy is actually very straightforward. You pick a general direction and implement as hell”. Hyvähän se on sanoa, voisi ajatella: GE:n kaltaisen multikorporaation muskeleilla tuo on varmaan ollut kohtuullisen helppoa. Mutta on tuossa paljon viisauttakin, myös meille pienemmille yrityksille ja yrittäjille. Kun perussuunta on tiedossa – ja kaikilla sukset samaan suuntaan – voittajamuuvit ovat lopulta niitä, jotka nähdään käytännössä, ei paperilla. Arvot ja niistä kumpuava yrityskulttuuri toimivat mainioina pitkospuina kohti menestystä.
Blogiterveisin,
Antti
Mun mielestäni paras mittari arvojen elämiselle on se, kun kysytään työntekijöiltä, että mitä tulee omasta yrityksestä mieleen. Siitä voi laskea, että kuinka moni asia on sama kuin arvoissa.
VastaaPoistaJoskus kuulee, että henkilö ei muista yrityksen arvoja, mutta sitten kun kysytään, että millä sanoilla kuvailisit yritystä, niin sieltä tulee yrityksen arvot. Mielestäni aivan erinomainen tilanne.
Moro Aki. Erinomainen kommentti - kiitos! Arvojen juurruttaminen ei totisesti ole helppoa. Ja semmoisten alleviivaavien, puhtaasti ulkoisten sidosryhmien tarpeisiin rakennettujen arvojen saaminen aidosti osaksi toimintaa lienee jopa mahdotonta. Kyllä niiden tunnistamisen sisältä täytyy lähteä.
VastaaPoista