Arvontuotantolinja

Teen väitöstutkimusta konsultin ja asiakkaan välissä tapahtuvasta yhteiskehittämisestä ja siihen liittyvästä arvontuotannosta. Aihe on kaikessa abstraktiudessaankin kiehtova ja aiheuttaa liikettä korvien välissä niin artikkelien äärellä, asiakkaan luona kuin lenkilläkin. Tässähän ollaan aivan asian ytimessä: miten me voimme edesauttaa ja varmistaa arvontuotannon toteutumista asiakasprojekteissamme?

Missä kohtaa yrityksesi sijaitsee oheisella janalla? Millaisen elämyksen yhteisellä matkallanne haluat asiakkaallasi tarjota? Entä millaista luulet hänen odottavan?

Mikäli perinteistä, konkreettista ja käsitettävää tuotantoa harjoittavan yrityksen kilpailuedut ovat esimerkiksi innovatiivisessa tuotannossa, epätavallisen inhimillisesti johdetussa henkilöstössä tai vaikkapa uudella tavalla ajatellussa logistiikassa tai markkinassa (kaikki elävän elämän esimerkkejä muuten), mitä on konsulttiyhtiön tuotanto? Ensimmäiselle tasolle jäädessään se helposti yksinkertaistetaan konkreettisuuksiin: työpajoihin, projekteihin, koulutuksiin, tehtyihin työtunteihin. Olen kuitenkin yhä taipuvaisempi ajattelemaan, että konsulttiyhtiön tuotanto on luoda arvoa. Asiakkaalle, itselleen ja laajemmassa skaalassa yhteiskunnalle. (Mutta jos nyt kuitenkin jätän maailmaa syleilevän otteen tällä kertaa ja keskityn leipätyöhöni, eli asiakkaan ja konsultin väliin.)

Yhteiskehittämisessä, joka on meille Talentreessa sydämen asia, aikaansaannokset voitaneen jakaa karkeasti kolmeen osaan: arvoa luodaan, arvoa ei luoda tai arvoa tuhotaan. Edellä mainitut työpajat, koulutukset, työtunnit ja kirjalliset tuotokset ovat näiden tulosten konkreettisia ilmentymiä –sanotaanko  nyt vaikka työkaluja itse tuotantoon eli arvon luomiseen.  Kuitenkaan arvon luonti todellisuudessa ei onnistu pelkästään konkreettisin keinoin, vaan on vahvasti sidoksissa paljon syvempiin yhteistyön muotoihin: mentaaleihin (tapa ajatella ja viedä asioita eteenpäin, tapa hahmottaa asioita ja liittää niitä toisiinsa), emotionaalisiin (empaattisuus, toisen aito kohtaaminen, läsnäolo, ymmärrys) ja jopa hengellisiin (ei uskonnollisessa merkityksessä, vaan esim. jaettuina arvoina, samanlaisena maailmankatsomuksena, yhteisenä missiona).

lman jäljempänä mainittuja syvän yhteistyön muotoja yhteistyö jää ”arvoa ei tuoteta”-tasolle. Puhutaan mukavia, oli hirveän hyvä koulutus, mahtava palaveri ja kaikilla oli mukavaa, mutta mitään muutosta ei oikeasti saatu aikaan. Konkreettisena esimerkkinä: osallistujat saivat hyviä ajatuksia, mutta eivät pystyneet viemään niitä oman yrityksensä käytäntöön niin, että oikea, positiivinen muutos olisi tapahtunut. Tämän saman ilmiön olen havainnut sekä paperilla että elävässä elämässä olevan yksi yleisimpiä kehityksen muotoja muuallakin kuin konsultointiprojekteissa. Palavereja pidetään, mutta päätöksiä ei tehdä tai niitä ei viedä käytäntöön (eikä toteumaa seurata). Laihdutuskuureja aloitetaan aina joka maanantai uudestaan, mutta tiistaina jo lyödään läskiksi. Muutos vaatii ihmiseltä paljon tahdonvoimaa, eikä kiire ole omiaan edesauttamaan projektien eteenpäinviemisessä.

Tutkimus itsessään on avannut huikeasti silmiäni sille, mitä me konsultit teemme tai voisimme tehdä entistä paremmin.  Meidän tehtävämme on avustaa asiakasta pidemmälle, kuin minne hän omin voimin pääsisi. Meidän tehtävämme on olla lisätahdonvoimana, työntää silloin kun toisen omat voimat, ajatukset tai kädet eivät riitä. Konsultti ei saa olla pelkkä jeesmies. Tehtävämme on nimittäin varmistaa, että asiakas saa mitä tilaa: arvoa omaan toimintaansa. Joku muuttuu, jotain tehdään paremmin tai eritavalla kuin aiemmin. Tähän päästään, kun edellä mainitut syvät yhteistyönmuodot ovat kunnossa, ja asiakas kohdataan aidosti monella tasolla.

Olemme parhaillamme vaikuttamassa monellakin rintamalla siihen, että nämä ajatukset menevät käytäntöön sekä omassa työskentelyssämme että laajemmaltikin. Asiakkaan menestys arvonamme ei pysähdy ainoastaan omaan toimintaamme, vaan pyrimme ajattelemaan asiasta laajemmin, kokonaisvaltaisemmin.

Kasvukipuja kohtaamassa,

Suvi