Mitä yhteistä on keskiaikaisilla maustekaravaaneilla, 1950-60-lukujen avaruusmatkailulla ja tämän vuosituhannen mammuttimaisilla IT-hankkeilla? Jep, projektejahan ne. Myös projektinhallinta on näiden kaikkien esimerkkien kautta osaltaan kehittynyt.
Projektinhallinnan juuret tuoksuvat siis pippurille, sahramille ja suolalle. Satoja vuosia sitten kyttyräselkäiset kamelit matkasivat Euroopasta kohti itää, koska rikkaat länsimaalaiset halusivat peittää lihansa pilaantuneen maun – jääkaappejahan ei ollut. Ja kohta kyttyrät kuopalla kantoivat eläimet kuormiaan takaisin.
Projektimuotoista työtä on määritelty monin eri tavoin. Nasevimmasta päästä lienee Kyösti Anttosen (Tehosta projektityötä, 2003) määritelmä, jossa asia tiivistetään seuraavasti:
Projektissa tehdään yksi asia, yhden kerran, alusta loppuun, tavoitteena haluttu lopputulos annetussa aikataulussa ja budjetoiduin kustannuksin.
On helppo todeta, että maustekaravaaneja voidaan pitää projekteina. Samoin edellä mainittu kuumatkailu sopii määritelmään hyvin.
Myös projektinhallinnan välineet ovat kehittyneet käytännön tarpeesta, niin kuin arvata saattaa. Kun ihmiskunta päättää ensimmäistä kertaa astella kuussa, hanke maksaa. Jo riskienhallinnan näkökulmasta on ollut järkevää luoda systemaattisia tapoja varmistua siitä, että toiminta on suunnitelmallista ja resurssit kohdentuvat oikein.
Äkkipäätä voisi ajatella, että pk-yrityksen näkövinkkelistä asia ei ole erityisen relevanttia. Harva firma kuitenkaan tähtiin kurkottaa, ainakaan konkreettisesti. Käytännössä totuus on kuitenkin toinen. Projektinhallinnan osaamisen kehittäminen auttaa pieniäkin yrityksiä kohdentamaan resurssinsa oikein. Esimerkiksi tuotekehityshanke, olipa se iso tai pieni, vaatii usein melkoisia taloudellisia satsauksia.
Projektinhallinnan riittävä taso saattaakin olla monelle yritykselle jopa kohtalonkysymys. Kaksinkertaisesti budjetin ylittänyt ja tuplasti suunniteltua pidempään kestänyt hanke voi pahimmillaan nitkauttaa tuloksen juuri ne kriittiset pari piirua pakkasen puolelle.
Hyvä puoli projektinhallinnassa on se, että asia ei ole vaikea, ja työkaluja löytyy jokaiseen tarpeeseen. Esimerkiksi yllä mainittu Anttosen projektinhallintaopas, jota tässäkin kirjoituksessa on innoittajana käytetty, tarjoaa hyviä täsmälääkkeitä projektipäällikön kivistävään päähän. Ja toki mekin autamme mielellämme!
Projektiterveisin,
Antti
