maanantai 7. joulukuuta 2015

Kodin Suvi -Intohimoista, suunniteltua kasvua

Asiakkaan tarinat saavat nyt jatkoa: Onko mahdollista, että samassa paketissa on hersyvä innostuja, idearikas yrittäjä, järjestelmällinen suunnittelija ja vahva liiketoimintaosaaja, joka osaa vielä kaiken lisäksi siivota? Vastaus on: kyllä. Kyllä, jos intohimolle on rakennettu toimiva strategia. Puhtaanapidon ammattilainen, liperiläinen Kodin Suvi –yrityksen yrittäjä,Suvi Toivola kertoo miten se onnistuu.

Yrittämisen halua ei Suvilta ole koskaan puuttunut. Ennen kouluikää oli perustettuna ensimmäinen oma yritys: kioski, joka teki päälle 800 markkaa voittoa limpparilla ja karkilla. Nokkela tyttö laski, että jos limpparia myy kokonaisen mukillisen sijasta puolikkaan hieman edullisemmin, voi myydä suuremmalla volyymilla. Myöhemmin Suvi opiskeli englanninkielisen liiketalouden ammattikorkeakoulututkinnon Joensuussa, vietti pidemmät jaksot ulkomailla opiskellen ja töitä tehden, perusti perheen Liperiin  ja viihtyi viimeiset viisi vuotta EU-hankkeissa projektisihteerinä Joensuun Seudun Kehittämisyhtiössä.



Mielenkiintoisen ja haasteellisen työn ohella Suvi kuitenkin unelmoi jostain omasta. Jostain, jossa saisi hyödyntää omaa osaamista parhaalla mahdollisella tavalla,  olla avuksi ja iloksi ihmisille ja toimistossa istumisen sijaan välillä liikkuakin. Vuonna 2013 Suvi keksi viimein alan, jossa yhdistää kaikki edellä mainitut unelmat. Yrittäjäksi ryhtyminen puhtaanapidon alalle ei ollut loppujen lopuksi kaukaa haettua. Jos katsoo erilaisia työllistymistilastoja, huomaa että puhtaanapidon- ja kotityöpalvelunalalla on alati kasvava työvoimantarve. Trendi tuskin tulee heti muuttumaan, siitä pitää osittain huolen väestön jatkuva vanheneminen.

Kaiken kaikkiaan oman yrityksen perustaminen meni hyvin. Suvin omien sanojen mukaan yritys rakentui onnellisten tähtien alla: Oma paikka kilpaillulla toimialalla, vakituinen asiakaskunta ja toimiva palvelukokonaisuus löytyivät nopeasti  ja alun epävarmuus on vaihtunut selkeisiin suunnitelmiin. Puhtaanapidon ala tarjoaa kustannusten puolesta matalan kynnyksen oman yrityksen perustamiselle koska alkuinvestoinnit ovat verrattain matalat.

Ei voi sanoa, että yrittäjyys olisi ollut Suville kuitenkaan liian helppoa. Intohimo riittää kyllä pitkälle, mutta menestymiseen ja eteenpäin pääsemiseen tarvitaan rutkasti työtä. Suuri työmäärä ei kuitenkaan haittaa, kun työstä nauttii ja suunta on selvillä.

Oman taustan ja osaamisen puolesta Suvi on pärjännyt pitkälle yksin yrityksen suuntaa miettiessä, mutta peiliä kokonaisuuden ja kasvun hallintaan piti etsiä ulkopuolelta. Apua Suvi löysi Elyn puitepalveluiden kautta. Talentreen Antti Haapakorvan kanssa rakennettiin yhdessä strategiaa ja mietittiin oikeita kasvusteppejä. Henkilökemiat kohtasivat ja yhteistyö sujui hyvin. Antti auttoi haastamaan omia näkemyksiä ja rohkaisi tarttumaan tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Ulkopuolinen näkemys vahvisti uskoa siitä, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Toisia yrittäjiä Suvi kannustaakin hyödyntämään tarjottua ulkopuolista apua.  Suvin mukaan: ”Suomessa on hyvät järjestelmät ja tukipilarit yrityksille . Nyt kun on tälläisia resursseja käytettävänä, niin kannattaa tilaisuuteen tarttua. Parhaimmillaan pieni panostus euroissa voi olla suuri potku takapuoleen. Kasvu ei ole pysyvää, jos siihen ei panosta tai tiedä suuntaa mihin mennä.”



Jo alusta alkaen on ollut selvää, että Kodin Suvi ei ole vain yhden naisen yritys vaan tulee työllistämään myös muita.  Parissa vuodessa yritys on kasvanut merkittävästi ja työllistää tällä hetkellä Suvin lisäksi  kolme työntekijää; Ja osaajia tarvitaan kokoajan lisää. Kodin Suvi on halunnut rakentaa alusta saakka hyvän työpaikan, jossa työntekijät eivät ole vain työntekijöitä, vaan tärkeä osa tiimiä ja kokonaisuutta.  Asiakkaat ovat kuitenkin kaiken kivijalka, joita ilman ei olisi yritystä- eikä työpaikkaa niille hyville työntekijöille.


Siitä päästäänkin Suvin toiseen tavoitteeseen: alan imagon kohentamiseen. Kodin Suvi haluaa murtaa paikoin kovin negatiivisia ennakkokäsityksiä toimialaa kohtaan sekä tuoda alalle positiivista virettä ja omalla esimerkillään  rohkaista siivoojia olemaan ylpeitä omasta työstään ja ammatistaan. Suvi toteaa, että siivoustyö on kaikkea muuta kuin p***a duunia. Puhdas ympäristö luo hyvää mieltä, edistää terveyttä ja korostaa esteettisiä arvoja niin kodeissa kuin yrityksissäkin-  ihminen voi paremmin puhtaassa ja siistissä ympäristössä kuin kaaoksen keskellä.

Pidemmän aikavälin suunnitelmista Suvi toteaa pilke silmäkulmassa: ”Tulevaisuudessa Kodin Suvi tulee leventämään hartioita muuallakin kuin kuntosalilla.”

Yhteistyössä


Suvi , Kodin Suvi ja Kaisa, Talentree

torstai 29. lokakuuta 2015

Henkinen kasvuyritys, suuntana flow -Kokemuksia Unelmana työ-valmennuksesta

Otin jokin kuukausi sitten pienen aikalisän ja aloin toden teolla pohtia, mitä haluan elämässäni tavoitella. Sanotaanhan, että kun jotakin oikein hartaasti haluaa, hyvin usein sen myös saa. Jääkaappimagneettikin julistaa: ”Varo: unelmilla on tapana toteutua.” Mutta miksi on niin? Siksi, että laitamme itsemme likoon, teemme jopa päättömiä uhrauksia ja huomaamme tarttua juuri oikeisiin tilaisuuksiin saavuttaaksemme tavoitteemme. Alamme yksinkertaisesti nähdä ympärillämme asioita, joilla on unelmiemme kannalta merkitystä — kun vain tiedämme, mitä kohti olemme kulkemassa.

Minä en tiennyt. Vielä vähän aikaa sitten harhailin kuin reissussa rähjääntynyt festariliftari peukalo pystyssä toiveikkaana työelämän valtatien laidassa. Josko joku ottaisi kyytiin. Minne tahansa, missä rokki soi ja missä pääsee seikkailun makuun! Taitava ja joustava korkeasti koulutettu maisteri ja moniosaaja, jolla oli kokemusta usealtakin eri alalta, mutta jolta suuntavaisto oli jokseenkin kadoksissa. Jotakin kuitenkin onneksi tapahtui ja johdatus puuttui peliin viime hetkellä.

Kuva lainattu täältä.


Hain ja ilokseni tulin valituksi uuteen Talentree Oy:n, ELY-keskuksen ja TE-palveluiden järjestämään Unelmana Työ –valmennuskokonaisuuteen, joka tähtää korkeasti koulutettujen osaajien ja alueen kasvuhakuisten yritysten yhteen saattamiseen. Tarkoituksena on, että valmennettavien ammatillisen profiilin selkeyttäminen, omien tavoitteiden ja unelmien pohtiminen sekä verkostoituminen johtavat lopulta työllistymiseen. Innostuin. Halusin oppia ymmärtämään tämän päivän työelämää syvemmin ja uskaltautua tarkastelemaan omaa osaamistani toimialarajojen yli. Näin tilaisuuden verkostoitua kiinnostavien yritysten kanssa ja päästä haastamaan itseni.

Keskeiseksi kysymykseksi valmennuksessa nousi se, kuinka voisin jalostaa ominaisuuksistani nykypäivän työelämässä tarvittavia taitoja. Kaiken lähtökohdaksi valittiin LTA, luontaisten taipumusten analyysi, eräänlainen persoonallisuustesti, jonka avulla selvitettiin, millainen tyyppi olen työelämässä ja millaiset ovat luontaiset tapani toimia eri tilanteissa. Aikaisemmin en ollut ajatellut asiaa tällä tasolla, minkä vuoksi analyysin tulos olikin suorastaan pysäyttävä: minussa asui pieni ”asioiden kehittäjä, idealisti ja muiden kannustaja, jolla on poikkeuksellisen vahva kyky keskittää energiansa ja joka valitsee työpaikkansa tarkkaan arvopohjansa mukaan”.

Prosessoin asiaa mielessäni monta monituista päivää. Pyörittelin ja maistelin luonnehdintaa perin juurin. Ja lopulta havaitsin, että toden totta, minulle innostus ja intohimo, tekemisen meininki, sitoutuminen tärkeinä pitämiini päämääriin, tarve ja taito uppoutua kulloiseenkin asiaan, sanalla sanoen ”flow” on työn tekemisessä se elinehto — kuin ilma, jota hengitän.
”Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan.” Flow on ”tila, jossa ihmisen tietoisuuteen saapuva informaatio on tasapainossa minän tavoitteiden kanssa”. Tila, jossa ihminen on usein onnellisimmillaan. Ja juuri sitä huomasin tavoittelevani työelämässä, siitä huomasin eläväni. Vähempi ei kerta kaikkiaan riitä.

Tästä oivalluksesta alkoi matka, joka mullisti kaiken. Lähipäivien aikana aloin tunnistaa lisää omia työskentelytapojani ja pohtia keinoja, joilla tehdä niistä vahvuuksiani. Uskalsin myös nähdä ne taipumukset, joita minun tulisi kehittää pystyäkseni jatkossa työskentelemään optimaalisemmin ja itseni kannalta kestävämmillä tavoilla.

Tässä kohtaa Talentreen kouluttajien vankka ammattitaito tuli tarpeeseen. Sain hyödyllisiä käytännön vinkkejä ja tietämystä laajalti työelämän eri osa-alueilta. Aloin nähdä uusia mahdollisuuksia sielläkin, missä en niitä ollut aikaisemmin nähnyt. Suuren vaikutuksen tekivät myös huolella valittujen yritysten edustajien vierailut, sillä ne auttoivat mieleenpainuvalla tavalla konkretisoimaan oman motivaation ja uskon merkitystä menestymisessä. Kovalla työn teolla, puhtaalla intohimolla ja tekemisen palolla voi todella onnistua ja saavuttaa hurjimmatkin unelmansa. Olin vihdoin löytänyt asioita, joihin uskoin ja joihin halusin tarttua.

Valmennukseen kuuluvan kolmen kuukauden harjoittelujakson suoritan siilinjärveläisessä valtakunnallisesti tunnetussa Kylpylähotelli Kunnonpaikassa, jossa olen päässyt mielipuuhaani, vaativiin markkinointiviestinnän kehittämistehtäviin ja brändityön ytimeen. Syvennän harjoittelussa tehokkaasti toimialatuntemustani ja kaupallista näkemystäni. Koen, että olen innostuneiden visionäärien mukana luomassa jotakin uutta ja voin tuoda ääneni kuuluviin samalla kun saan arvokasta oppia pitkän linjan ammattilaisilta myynnin ja markkinoinnin asiakaslähtöisestä kehittämisestä.

Tiedän, että muut ryhmäläiset ovat hekin päässeet unelmiensa työhön. Harjoittelun kääntyessä loppusuoralle en malta odottaa seuraavaa yhteistä tapaamista. Ovatko muutkin löytäneet jotakin itselleen merkityksellistä, ovatko hekin yhtä vahvasti matkalla jonnekin? Parasta valmennuksessa on ehdottomasti ollut ryhmän ja kouluttajien tuki, verkostoituminen, ammatillisen itseluottamuksen vahvistuminen ja aito pirskahteleva riemu omista ja toisten onnistumisista. Työelämän ja itsensä tutkiminen yhdessä muiden kanssa on auttanut näkemään omat unelmat toteuttamiskelpoisina ja antanut hullun ihanaa rohkeutta uskoa niihin. Iloa tuottaa myös tieto siitä, että verkosto pitää varmasti yhtä valmennuksen jälkeenkin.


Minulle valmennuksesta alkanut matka omaan sisimpään on tarkoittanut, että olen valmis kohtaamaan itseni lisäksi myös muut työyhteisössä eri tavalla kuin aiemmin. Tunne on uusi, sillä tällä kertaa tiedän, minne olen menossa. Jonkinlainen festariliftari olen urallani edelleen, tarttumassa hanakasti lupaaviin mahdollisuuksiin, mutta pitelen nyt reilusti pahvikylttiä, jossa lukee isolla ja yksiselitteisesti ”FLOW”. Ja perillä muuten rokataan ja lujaa.

Syysterveisin,

Mari Karhunen, Unelmana työ-valmennettava

torstai 15. lokakuuta 2015

Henkilöstön hyvinvointi kriittisenä tavoitteena? Näkökulmaa liiketoiminnan kehittämiseen

”Strateginen hyvinvointi on se osa työhyvinvointia, jolla on merkitystä organisaation tuloksellisuuden kannalta. Strategisen hyvinvoinnin johtaminen kattaa kaikki ne yrityksen tai muun organisaation toiminnot (strateginen johtaminen, henkilöstöjohtaminen, esimiestoiminta, työterveyshuolto), joilla vaikutetaan strategiseen hyvinvointiin.” Näillä sanoilla avattiin Pohjois-Savon Henry ry:n alueverkoston tilaisuus strategisen hyvinvoinnin tutkijan, filosofian tohtori Ossi Auran toimesta 5.10.2015. Miksi strategisesta hyvinvoinnista puhutaan, mitä hyötyä siitä on yrityksille? Koko Auran puheenvuoron punaisena lankana oli se ajatus, että strategisen hyvinvoinnin johtaminen vaikuttaa henkilöstötuottavuuteen, joka taas vaikuttaa yrityksen tuloksellisuuteen, kannattavuuteen ja kokonaistuottavuuteen.

Omakohtaisia kokemuksia työhyvinvointiasioihin liittyen on tullut mm. työterveyshuollon kanssa tehtävän yhteistyön, erilaisten työyhteisökyselyiden ja kehityskeskustelujen kautta. Myös työyhteisöjen virkistyspäivät ovat usein hyviä työhyvinvoinnin ja työyhteisön hengen nostatustilaisuuksia. Ovatko ne olleet strategisen hyvinvoinnin johtamisen tavoitteellista toimintaa, vai työyhteisön toimintaan kuuluvia asioita, joita tyypillisesti kaikissa yrityksissä harjoitetaan, koska niitä kuuluu harjoittaa? Varmaan molempia.

Keskiviikkoisin työhyvinvointia hoidetaan täsmäiskuin yritystunnilla Kuntokeskus Huipulla, Mukana Talentree, AD Kiivi ja Data Group. Yhdessä tekeminen ja opettelu on kivaa ja hitsaa porukkaa yhteen muuallakin kuin toimistolla. 


Kriittisenä tavoitteena työhyvinvointi?


Ei ole itsestään selvää että yritykset oikeasti ja aidosti panostavat strategiseen hyvinvointiin toiminnassaan. Strategisen hyvinvoinnin johtaminen Suomessa 2009-2014 –tutkimussarjan tulosten perusteella vain noin 11 % yrityksistä osoittavat paljon huomiota työhyvinvointiin johdon strategiatyössä. (Aura, Ahonen, Hussi, Ilmarinen 2014). Merkillepantavaa on se, ettei kovin suurta eroa yritysten välillä ole, olipa sitten kyseessä alle 50 henkilöä työllistävä yritys, tai yli 250 henkilöä työllistävä yritys.  Lähtökohtaisesti kun johto panostaa työhyvinvointiin strategiatyössä, saavutetaan parempia tuloksia taloudessa, ilmapiirissä, osaamisessa ja esimiestyössä. Tätä kautta tulokset heijastuvat myös talouteen ja yrityksen menestymiseen. Miksi yrityksissä ei sitten panosteta strategiseen hyvinvoinnin johtamiseen tarpeeksi? Ehkä vielä tässä vaiheessa ei nähdä suoranaisesti työhyvinvoinnin talousvaikutuksia riittävän hyvin. Tai sitten puuttuvat mittarit ja työkalut. Miten voidaan mitata työhyvinvoinnin vaikutuksia taloudellisesta näkökulmasta?  Ei voida mitata jos ei ole asetettu tavoitteita ja seurantaakaan. Tutkimustulokset kuitenkin puhuvat puolestaan, työhyvinvointiin kannattaa panostaa!

Itse olen törmännyt siihen, että moni yritys tyytyy sairauspoissaolojen (sairauspoissaoloprosentin) tarkasteluun työhyvinvointiin liittyvässä tarkastelussa. Mitä se oikeastaan kertoo? Se kertoo faktatietoa siitä, kuinka paljon henkilökunta on ollut pois töistä sairausloman takia, mutta tätä kautta ei päästä käsiksi niihin syihin, mihin pitäisi pystyä vaikuttamaan sairauspoissaolojen vähentämiseksi tai työhyvinvoinnin lisäämiseksi. Ehkä tämä kielii siitä, että sairauspoissaolot ovat sellainen asia mikä on helposti mitattavissa, ja näin ollen looginen tapa tuoda esille konkreettista tietoa. Moni muu työhyvinvointiin liittyvä asia ei ole niin helposti mitattavissa.



Tunneälyä työkalupakkiin


Hyvä taloudellinen tulos ja henkilöstön tyytyväisyys ovat yhteydessä henkilöstötuottavuuteen. Henkilöstötuottavuus tarkoittaa ihmisten kyvykkyyttä tehokkaaseen ja tuottavaan työhön. Henkilöstötuottavuus koostuu työkyvystä, osaamisesta ja motivaatiosta. Esimiestyön on osoitettu vaikuttavan henkilöstötuottavuuteen, se joko nostaa tai laskee sitä. Esimiestyössä tärkeää on asiaosaamisen lisäksi tunneosaaminen, ”leadership-management”. Tämä osaamisalue erityisesti vaikuttaa tutkimusten mukaan tukevasti henkilöstötuottavuuteen. Henkilöstötuottavuus puolestaan lisää liiketoiminnan tulosta. (Aura, Ahonen, Hussi, Ilmarinen 2014).

Työkyky, osaaminen ja motivaatio ruokkivat toinen toistaan, mutta motivaatio lienee näistä se mutkikkain ”säädettävä” tekijä. Kuka motivoituu mistäkin ja mitkä asiat ovat kullekin tärkeitä työssä? Tässä pähkinää purtavaksi esimiestyötä ja henkilöstötyötä tekeville. Mm. kehityskeskustelut tarjoavat oivan mahdollisuuden tarkastella syvällisemmin työntekijän suhtautumista työhön. Itse olen ollut mukana toteuttamassa kehityskeskusteluita, joissa keskityttiin tarkastelemaan mikä on kullekin henkilölle merkityksellistä työssä. Onko se palkkaus, työkaverit tai vaikka työn sisältö? Nämä asiat merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Tälläkin kertaa tultiin siihen tulokseen, ettei palkkaus ole läheskään kaikille tärkein motivaatiotekijä työssä. Esimerkiksi hyvät henkilösuhteet niin työkavereihin kuin esimiehiinkin päin oli monelle paljon tärkeämpää. Hyvät henkilösuhteet vaativat hyviä sosiaalisia taitoja ja tunneälyä työpaikalla.

Uusia välineitä hyvinvointiin? Ainakin kehollinen hyvinvointi kasvaa kohisten ja uusia hermoratoja syntyy roppakaupalla. 


Maailma muuttuu joka tapauksessa, oletko kyydissä?


Johtajuutta ja sen haasteita on käsitelty ajankohtaisessa mediassa viime aikoina paljon. Yhteiskunta ja maailmaa muuttuu, organisaatioiden ja johtajien täytyy pystyä muuttumaan sen mukana. Myös henkilöstön pitää pysyä muutoksen mukana vastuullisina toimijoina, mutta johtaja toimii oman porukkansa suunnan näyttäjänä. Johdon käsissä on strategisen suunnittelun avaimet. Organisaatioita täytyy pystyä tukemaan työhyvinvoinnin johtamisen tavoiteasetannassa ja tavoitteiden toteutumisen seurannassa. Tämä näyttäisi puuttuvan organisaatioiden strategiasuunnittelusta – työhyvinvoinnille asetetut tavoitteet. Tässäpä palloa kopattavaksi myös meille konsulteille!

Auran tutkimusryhmä haastaa suomalaisia yrityksiä talkoisiin – Miten saadaan 89 % suomalaisista organisaatioista mukaan johdon strategiatyön työhyvinvointitalkoisiin?
Linkki tutkimukseen:

Työhyvinvointiterveisin,

Tiina


torstai 8. lokakuuta 2015

ISO 9001 -standardi uudistuu - mitä se käytännössä tarkoittaa?

Laadunhallintajärjestelmien standardi ISO 9001 on parhaillaan uudistumassa 2015 versioon. Heinäkuussa julkaistu FDIS (final draft international standard) -versio on jo saatavilla SFS:n kautta englanninkielisenä versiona ja lopullista standardia odotellaan julkaistavaksi syyskuussa, minkä jälkeen siitä laaditaan myös suomenkielinen käännös. Mitä toimenpiteitä uudistus vaatii toimintansa jo sertifioineilta yrityksiltä? Entä mitä mahdollisuuksia johtamisjärjestelmän päivitys voisi tuoda mille tahansa yritykselle?

Laatujärjestelmä sanana erottaa laatutyön erilliseksi yrityksen muusta toiminnasta – näin monesti ainakin mielikuvissa. Kuitenkin kyse on ennen kaikkea johtamisjärjestelmästä, joka hyvin toimiessaan antaa yritykselle valmiudet tunnistaa omat ja sidosryhmiensä asettamat vaatimukset tuotteelle tai palvelulle. Lisäksi yritys saa seurantatyökaluja toimiakseen asetettujen vaatimusten mukaisesti. Järjestelmä tulisi siis aina rakentaa lähtökohtaisesti yrityksen omia tarpeita vastaavaksi, ei standardia varten.

Standardin päivitys antaa 9001:n mukaan toimintansa kuvanneille hyvän tilaisuuden tehdä ryhtiliike organisaationsa johtamiseen.  Luonnollisesti myös niille organisaatioille, jotka eivät standardin tuomaa systemaattisuutta ole vielä hyödyntäneet, on nyt tarjolla entistäkin selkeämpi työkalu toiminnan tueksi.  Päivitetty standardi tulee nimittäin tuomaan organisaatioiden oikeaa johtamista ja toimintajärjestelmässä kuvattua johtamista aidosti lähemmäksi toisiaan. Kaikkea irrallisuutta pyritään välttämään ja esimerkiksi strategian ja vaatimusten välistä yhteyttä tullaan korostamaan.

Ennen kaikkea laatujärjestelmän uudistamisessa 9001:2008 -versiosta 9001:2015 -versioon oleellisimpina lisäyksinä tulee olemaan organisaation sidosryhmien ja toimintaympäristön tunnistaminen entistä laajemmin sekä kokonaisuuteen liittyvien riskien tunnistaminen ja hallinta. Nyt mietitään siis omaa yritystä laajemmin arvoverkoston osana ja aktiivisena toimijana.  Organisaation tulee tunnistaa sidosryhmien ja toimintaympäristön vaatimukset, jotka voivat vaikuttaa laadunhallintajärjestelmään.

Kuva: tienhaara vie oikeaan suuntaan.

Hyvä tapa on tunnistaa nämä osapuolet esimerkiksi prosessikohtaisesti. Myös uutena vaatimuksena tullut riskien tunnistaminen ja hallinta kehittää prosessien johtamista, kun tunnistamisen lisäksi riskien poistamiseksi, välttämiseksi tai pienentämiseksi tulee päättää toimenpiteistä ja seurannasta. Eikä toki kannata vain maalata piruja seinille vaan on hyvä tunnistaa riskien lisäksi kehitysmahdollisuuksia ja päättää myös niiden toimenpiteistä ja toteutumisen seurannasta. Tähän ohjaa myös uusi standardi.

Kun tiedetään, että uusi standardiversio tulee ohjaamaan organisaatioiden toimintaa ja kehittämistä vuosikausia, on toimintajärjestelmän päivittäminen tai ensimmäistä kertaa rakentaminen loistava mahdollisuus pysähtyä ja hakea organisaation johtamiseen, kehittymiseen ja kasvuun uusia näkökulmia myös muualta, jopa peilaamalla omaa toimintaa täysin poikkeaviin toimintaympäristöihin ja toimialoihin. Toiminnan kuvaaminen järjestelmäksi on aina oppimiskokemus ja matka oman yrityksen perimmäisen olemuksen ja jatkuvan kehittymisen äärelle.

Laadukkain terkuin,

Antti Huuskonen

perjantai 18. syyskuuta 2015

Asiakkaan tarinoita: Ensimmäinen vuosi takana, suunta kohti kasvua ja Huipputunteita!

 Sitomalla muutamia ajatuskulkujen lankoja voi saada oivalluksia, jotka ovat kokeilemisen arvoisia. Oppimismielessä  kerromme toisillemme  kehitystarinoita asiakaskentästämme. Miten yhdessä projektissa tehtiin jotain ja mitä siitä seurasi. Miten samaa onnistumista tai havaintoa voisi hyödyntää muuallakin? Olemme yhdessä intoilleet myös esimerkiksi Taivas + Helvetti-kirjojen tarinoista. Verkostoitumistilaisuuksissa yleensä yrittäjien tarinat ovat kaikkein antoisimpia.  

Ja sitten se kirkastui: mehän voimme tarjota asiakkaillemme mahdollisuuden kertoa oma tarinansa inspiroimaan, havahduttamaan ja vaikuttamaan muihin. Ja samalla lukijamme saavat nautiskella upeista kertomuksista, joissa kaikki ei aina ehkä mene kuin strömsössä, mutta niistäkin opitaan ja ponnistetaan kohti uusia onnistumisia. 

Tämä kirjoitus avaa Kasvuajatuksia-blogin Asiakkaan tarinoita-osion. Tervetuloa inspiroitumaan! Ensimmäisenä sananiekkana tarinansa yrittäjänä toimimisen ensimmäisestä vuodesta avaa Kuntokeskus Huipun Hannu Airila.


Tunne, johon palaat

En tuntenut Kuopiosta käytännössä ketään. Siitä huolimatta muutimme vaimon kanssa tänne reilu vuosi sitten, kun päätimme kaverin kanssa tarttua tilaisuuteen ja perustaa oman kuntokeskuksen konkurssiin menneen tiloihin. Olemattomasta kontaktiverkostosta huolimatta löysin nopeasti hyviä ja ammattitaitoisia ihmisiä meille töihin, ja saimme toiminnan käytiin.

En tiennyt liikuntakeskusalasta käytännössä mitään. Mistään vaikeasta yhtälöstä ei sinänsä ole kysymys: tavoite on saada jäsensopimuksia vähintään sellainen määrä, että niistä syntyvät kuukausitulot kattavat palvelun tuottamisesta aiheutuvat kustannukset. Kilpailukeinoja ovat muun muassa palvelun ja tarjonnan monipuolisuus ja laatu.

Ensimmäinen vuosi meni nopeasti eri asioita kokeillen. Hyvällä porukalla oli mukava tehdä töitä, ja vähitellen meille muotoutui omannäköinen asiakaskunta. Raivasimme oman tonttimme kovasti kilpaillulle alalle. Tähän asti oltiin menty eteenpäin ameebamaisesti kokeillen, nyt oli tarve selkiyttää rooleja ja suunnata toimintaa tarkemmin.

Strategiaa rakennettiin inspiroivassa ympäristössä ja hyvillä eväillä varustettuina. Välillä energiaa purettiin kahvakuulia heiluttelemalla, bosupallolla karatehyppyjä kokeillen tai vaihdettiin perspektiiviä seisomalla käsillä pääalaspäin. Veri kiertämään, ideat lentämään!


Ilman strategiaa tulos on tragediaa

Toteutimme strategiakehitysprosessin Talentreen Suvin ammattitaitoisessa ohjauksessa. Mukana oli Huipun koko vakituinen henkilökunta. Näin prosessissa saatiin kaikkien ääni kuuluviin ja jokaisen on helpompaa sitoutua sovitun strategian toteuttamiseen.

Nykytilanteen kartoituksessa vahvuuksiksi todettiin muun muassa hyvä ja positiivinen ilmapiiri, mahdollisuudeksi systemaattinen brändin rakennus ja uhkaksi kilpailun kiristyminen. Kartoituksen aikana mukavaa plussaa olivat henkilökunnan kertomat muistot ja kokemukset toiminnan alkuajoilta. Kartoituksen aikana tuli mietittyä laajasti läpi omaa liiketoimintaa esimerkiksi yleisen taloustilanteen sekä hallitusohjelman näkökulmasta.

Visiointivaiheessa laitettiin maalaisjärjen asettamat keinotekoiset rajoitukset romukoppaan, ja maalattiin yhdessä mitä erilaisimpia tulevaisuudenkuvia. Miten ja minne halutaan kasvaa? Miten huomioidaan digitalisaatio omassa toiminnassa? Miten liikunnan iloa jaetaan tulevaisuudessa? Tilannekuvasta ja visioista kiteytettiin Huipun visio. Visio sisältää Huipulle tärkeät arvot, kuten hyvän ilmapiirin, liikkumisen ilon, merkityksellisyyden tunteen sekä jatkuvuuden: Huippu on tunne, johon palaat.

"Mitä olisi, jos kuntokeskus erotettaisiin seinistä? Jos se olisikin mielentila ja tunne enemmän kuin konkreettinen paikka? Mitä tiloja voitaisiin hyödyntää?" ja sitten lähdettiinkin puistoon työskentelemään, koska pitihän se testata.
Some on tärkeä osa Huipun toimintaa, niin myös tämä prosessi näkyi twitterissä, instagramissa ja facebookissa.


Visioinnin jälkeen asetettiin konkreettiset tavoitteet vision saavuttamiseksi. Tavoitteet pureskeltiin pienemmiksi osa-tavoitteiksi, ja niiden seurantaa varten otettiin käyttöön muutamia yksinkertaisia työkaluja, kuten vuosikello ja kehityskohteiden seurantalomake. Työkalut tuovat toimintaan systemaattisuutta ja tavoitteellisuutta, ja niiden myötä saadaan varmistettua meille tärkeiden asioiden eteneminen. Minulle rutiinit ovat aina olleet vaikeita ja hieman vastenmielisiä, joten Suvin apu työkalujen käyttöönotossa on ollut kullanarvoista. Tavoitteisiin päästään samalla taktiikalla kuin elefantin syömisessä: on edettävä pala kerrallaan.

Strategian jalkauttaminen on vielä käynnissä, mutta jo nyt on poimittavissa tehdyn työn monta hyvää hedelmää. Strategiatyön ansiosta meillä on nyt selkeät vastuualueet, joiden myötä koneisto pyörii aiempaa jouhevammin. Yhteisten tavoitteiden ansiosta tiimimme etenee myös samaan, ennalta sovittuun suuntaan. Mielenkiintoista nähdä, miten vuodelle 2018 asetetut tavoitteet kolmesta toimipisteestä toteutuvat.

Tunne on jokaiselle oma ja erilainen. Maitohapon polte lihaksissa. Oikeasta kohdasta tuntuva venytys. Endorfiinipölly harjoituksen jälkeen. Hymy onnistuneen sarjan jälkeen.  


Huippu on tunne. Tunne, johon palaat.

maanantai 14. syyskuuta 2015

TJ:n tuumaustuokio: "Kerkesitkö pitää lomaa?"

Törmäsin otsikossa esitettyyn kysymykseen usein kesän jälkeisissä ensitapaamisissa eri tuttavien kanssa. Tietty, vastasin. Takana oli yhteensä 4 viikkoa ihan aitoa lomailua, jossa työtehtävien tekeminen rajoittui hyvin pikkujuttuihin.

Tusinannen kysyjän kohdalla rupesin kuitenkin miettimään kysymystä itsessään. Sehän sisältää pohjaoletuksen siitä, että vastaus on ainakin osittain negatiivinen. Ikään kuin olisi ihan normaalia ja kohtuullista, että yrittäjä ei paljon lomia pitele. Enpä usko, että kovin monelta työntekijältä kysytään samaa. Muoto lienee pikemminkin ”miten loma meni”, jossa pohjaoletus on jo erilainen.

Kuva: Autenttinen lomallelähtöilme.

Uskon vakaasti, että sisäisen kolmivarvaslaiskiaisensa sankariyrittäjyydellä aluksi tukahduttava ja sitten lopullisesti hautaava (yli)yrittäjätyyppi on pikku hiljaa väistymässä. Yhä useamman yrittäjän arvomaailmassa oma ja läheisten hyvinvointi on varmistettava pitkäjänteisesti – siis paitsi tulevaisuudessa, niin myös huomenna, tänään ja nyt. Uhrauksia ei enää haluta tehdä kaukana siintävän leveämmän leivän eteen, tämän päivän terveyden kustannuksella. Silti päinvastainen perusoletus tuntuu elävän sitkeässä.

En väitä, ettenkö itsekin tekisi paljon töitä. Kuten kirjoitin taannoin Nuorten Yrittäjien Voimalan blogivieraana, yrittäjät ovat usein sitä aktiivista ihmistyyppiä, joka ei kovin pitkään osaa pysyä paikallaan. Tämä pätee myös minuun. Eli päivät tuppaavat olemaan melko täysiä, sekä tuntimäärältään että intensiteetiltään. 

Onneksi kuitenkin yhä useampi uskaltaa kiinnittää  huomiota myös omaan jaksamiseensa. Sehän on paitsi tervettä, myös pragmaattista: yritystoiminnan suurin yksittäinen riski on usein yrittäjään itseensä liittyvä henkilöriski, ja tätä kuten muitakin riskejä kannattaa pyrkiä hallitsemaan. Jos avainhenkilö taipuu taakkansa alle, yritys niiaa yleensä miltei varmasti myös.


Haastankin Sinua, yrittäjä, ensi kerralla otsikon kysymyksen kuullessasi toimimaan seuraavasti. Ensinnäkin, katso kysyjää vilpittömän hämmästyneesti silmiin ja totea että totta kai kerkesit pitää lomaa. Toiseksi, pidä huoli, ettet näin vastatessasi valehtele sen kummemmin kysyjälle kuin itsellesikään. Se kannattaa.


Loman jälkeisissä tunnelmissa, 


Antti


torstai 3. syyskuuta 2015

Talentriathlonista (työ)elämän muutokseen

Kuluvana vuonna Talentree tarjosi jatkoa edellisvuoden triathlonkoululle uusin ottein: paitsi että henkilöstölle ja asiakkaille tarjottiin mahdollisuutta treenata triathlonille (horisontissa häämötti Kuopio triathlon 8.8.2015), oli mietteissä myös tuoda näkyväksi ja käytännön tasolle Talentreen arvoja: elämän tasapaino, positiivisuus, vastuun kantaminen, jatkuva kehittyminen ja asiakkaan menestyminen saisivat taas jalkautua toimiston seinältä ja mielistämme jokapäiväiseen elämään.



Tavoitteellinen urheilu vastaa monella tapaa tiukkaa yritystoimintaa: innostavat päämäärät ja tiimi ympärillä saavat jatkamaan silloinkin, kun oman mukavuusalueen rajat tulevat rytinällä vastaan. Positiivisuus on koetuksella vaikka tiedostaakin, että menestyminen vaatii tinkimätöntä työtä, aina uudelleen ja uudelleen astumista epämukavuusalueelle, sillä siellä se jatkuva kehittyminen vasta tapahtuu. Kuten yritystoiminnassa, myös urheilussa tarvitaan tasapainoa: tarvitaan työtä ja lepoa, liikettä ja ajattelua, kroppaa ja mieltä, jotta elämä kantaa menestykseen ja ihminen voi suorastaan paremmin kuin hyvin. Systemaattisella harjoittelulla sunnuntaiuiskentelijastakin voi tulla triathlonisti (kokemusta on, terveisin, nimim. Elävä esimerkki). Matka on tässä tapauksessa tärkeämpi, tai ainakin pitkäkestoisempi, kuin itse päämäärä, joten tottahan halusimme myös pitää hauskaa. Jos äärirajat tulevatkin vastaan, niin hymyssä suin ainakin.

Osallistujia kevättesteissä. Kuva; Marika Airila


Vänärillä treenaamassa keväisenä aamuna. Kuva: Marika Airila


Vaikka kasvu on Talentreen leipälaji, lihaskasvu ei ihan ydinosaamisaluettamme ole. Toimimme kuitenkin yhden luukun periaatteella, joten yhteistyökumppanin avulla tämäkin asia pistettiin järjestymään. Kuopiolainen Kuntokeskus Huippu otti näin ollen valmennusvastuun triathlonporukastamme, ja latasikin kevään ja kesän aikana pöytään huikean hyvän setin erilaisia harjoituksia, testejä ja vinkkejä itsenäiseen harjoitteluun.



Yhteisharjoituksia on ollut 10, joissa ollaan käyty perinteisten triathlonlajien lisäksi läpi harjoitteita monipuolisesti, jotta jokainen on saanut vinkkejä myös itsenäiseen treenaukseen. Yhteisen taipaleen aikana on tutustunut porukassa uusiin ihmisiin paremmin ja oppinut heistä ihan eri puolia. On puhuttu kaikesta maan ja taivaan välillä, nähty toisemme ihan auki ja lopussa, ilon hetkellä ja kiroilemassa. On puhuttu bisneksiä lenkkipolulla, höpötetty asian vierestä ja paineltu ylös ja alas Puijon polkuja. Keksitty yhteisiä metkuja ja suunniteltu tulevia. Asiakkuudet, toimittajat, ystävyydet… kaikki ne ovat tässä suloisesti sekaisin, ihmisiähän me kaikki ollaan, yhtä hikisiä siinä epämukavuusalueen rajalla, tasapainoilemassa elämänsä kanssa.

Talentriathlon on kuitenkin ollut vielä enemmän. Siinä on avattu silmiä sille, miten käy kun ihminen ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Miten paljon henkinen suorituskyky onkaan riippuvainen fyysisestä jaksamisesta ja miten paljon hikinen urheilu ja joukkovoima antaa potkua selviytyä tiukoistakin tilanteista muussa elämässä. Useampikin osallistuja on kertonut, että treenaamisen kanssa yhtä aikaa on sattunut tosi rankkoja jaksoja töissä ja muussa elämässä; mutta miten niistä on ponnistettu urheilusta ja porukasta saatavalla energialla. Urheilun myötä kun muukin hyvinvoinnista huolehtiminen tuntuu asettuvan paremmin uomiinsa kuin itsekseen. Kuten eräs osallistuja asian ilmaisi; siinä sitä miettii, että haluatko olla aamulla väsynyt, krapulassa ja masentunut vai lähteä ajallaan virkeänä treeneihin? Ero henkiseen suorituskykyyn on valtava ja päätös muutaman kokeilukerran jälkeen todella helppo.




Tämä ei jää tähän! Tiivis koeryhmämme on niin vakuuttunut urheilun ja liikunnan hyödyistä, että olemme rohkeasti testanneet uusia palaverikäytäntöjä, haluamme viedä aktiivisen elämän ilosanomaa eteenpäin kukin omissa työyhteisöissämme ja laajemmaltikin. Haluamme myös saada yhä useamman mukaan oivaltamaan ja rakentamaan työskentelytapojen muutosta: kaikki on mahdollista, kun ryhdymme etsimään ratkaisuja. Oletko kiireinen ja stressaantunut? Loistavaa, niin mekin! Tuntuuko sinusta, ettei sinulla ole kapasiteettia mihinkään ylimääräiseen? Mahtavaa, tätä juuri tarvitset. Kapasiteetti kasvaa niin että kohisee! Kiinnostaisiko sinua voida paremmin ja parantaa suorituskykyäsi niin korvien välissä kuin fyysisestikin? Haluaisitko etsiä ratkaisuja työyhteisöjen paremminvointiin? Saapi nykäistä hihasta ja seuraa ilmoittelua muutenkin, tästä kuullaan vielä! Koska jos tämä porukka äärimmäisen kiireisiä yrittäjiä ja johtajia on siihen pystynyt, niin pystyvät kaikki. Suorituskyky on kaikkien etuoikeus. 

Innostavin terkuin, Suvi

maanantai 3. elokuuta 2015

TJ:n tuumaustuokio: Kehareissa on puolensa.

Pakko se on tunnustaa: vaikka heinäkuun lomamoodiin hyppäys vuosi vuodelta paremmin onnistuukin, tulee asioita työstettyä – ainakin alitajuisesti – myös (ajatus)työhaalarit päällä. Tällä kertaa hiljattain päättyneessä heinäkuussa mielessä muhi ajatus kehityskeskusteluiden hyödyllisyydestä. Asia nousi esiin, kun konsulttijätti Accenture, jonka palkkalistoilla itsellänikin on ollut kunnia toimia, ilmoitti luopuvansa perinteisestä kehityskeskusteluprosessistaan.

Asiasta uutisoitiin kotimaisessakin mediassa melko laajalti, mm. Taloussanomien artikkelissa. Asiaan otti kantaa myös Helsingin Sanomat, peräti pääkirjoituksessaan ja totesi mm. että ”Uutisessa on merkille pantavaa se, että suositusta henkilöstön johtamistavasta luopuu nimenomaan konsulttiyhtiö. Koko keskustelumuoto on todennäköisesti jonkin konsulttifirman aikoinaan kehittelemä.” Lisäksi lehti totesi, että” On aloja ja ammatteja, joissa numeroilla mitattavien tavoitteiden asettamisessa ei ole tolkun häivää. Tavoitteista tulee silloin väkisin keinotekoisia.

Sekä Accenturen päätöksen taustat että Hesarin arvio kehareiden hyödyllisyydestä on helppo ymmärtää. Pahoin kuitenkin pelkään, että ainakin pelkästään otsikkotasolla asiaan syventynyt saattaa saada asiasta virheellisen kuvan ja päätyä liian suoraviivaisiin johtopäätöksiin. Itse en uskaltaisi yhdellekään asiakkaalleni kehityskeskusteluista luopumista suoraviivaisesti suositella – ainakaan ilman syvällistä perehtymistä asiaan.

Yrityksen kehittämisessä on henkilöstö keskiössä, se lienee 2010-luvun johtamisessa jo itsestään selvää. Johtaminen nähdään ensisijaisesti palvelutehtävänä, jossa johtajan keskeinen tehtävä on saada alaisensa – siis organisaationsa – kukoistamaan ja suoriutumaan mahdollisimman hyvin. Esimerkiksi Jim Collinsin määritelmän mukaan ns. viidennen tason johtaja (siis se kaikista syvällisimmin johtamisen ytimen ymmärtänyt jamppa) katsoo menestyksen hetkellä ulos ikkunasta ja näkee koko henkilöstönsä, jonka ansiota menestys on. Vaikeuksien hetkellä hän katsoo peiliin.

Kehittäminen lähtee organisaation yhteisestä tahtotilasta ja yhteisistä tavoitteista. Kehityskeskustelut ovat yksi työkalu sen varmistamisessa, että jokainen yksilö pystyy suoriutumaan yhteisten tavoitteiden suuntaisesti – ja kokee olevansa tärkeä osa yhteisiä saavutuksia.

Kritiikki kehareita kohtaan lähtee niiden väitetystä kankeudesta, harvasta frekvenssistä, peräpeiliin katsomisesta sekä tavoitteiden pakonomaisesta yhtenäistämisestä ja numeeristamisesta. Tämä on ihan ymmärrettävää. Mutta kuka sanoo, että kehareita pitää pitää vain kerran vuodessa? Miten olisi vapaamuotoisempi ”valmennusvartti” kvartaaleittain? Ja mitä pahaa on numeerisessa tavoitteellistamisessa? Yksinkertaisimmillaan tämä voi tarkoittaa vaikka skaalaa 0-1 (0=tekemättä, 1=tehty), ja mitattavana asiana voi olla vaikka henkilökohtaiseen hyvinvointiin liittyvä maratoonille osallistuminen (HUOM. esimerkki elävästä elämästä, tavoite henkilön itsensä toivoma ;))

Tai kumpi on jämäkämpi tavoite:
  • Seuraavan vuoden aikana yritän löytää enemmän aikaa ammattikirjallisuudelle
  • Seuraavan vuoden aikana luen 10 ammattikirjallisuuteen kuuluvaa teosta
Minusta jälkimmäinen. Ja jos yksilö ei tavoitteeseen pääse, niin ei se niin vakavaa ole, tietenkään. Mutta jämäkämpi tavoite ohjaa jämäkämmin toimintaa, näin haluan uskoa.

Kehityskeskusteluista luopuminen voi toimia organisaatiossa, jossa yrityskulttuuriin automaattisesti kuuluu avoin keskustelu ja välitön palautteen antaminen (josta hyvä kirjoitus täällä). Tällaisessa yhteisössä yksilö tietää koko ajan, mitä häneltä odotetaan ja miten hänen on omaa osaamistaan kehitettävä. Myös vaikeat asiat on helppo ottaa esille - organisaatiorajoista piittaamatta. 

Keskustelu ja dialogi eivät kuitenkaan useinkaan ole meidän suomalaisten ensisijaisia vahvuuksia. Riskinä etenkin pienemmissä yrityksissä on, että kehareista luopuminen ei suinkaan vie organisaation keskustelukulttuuria turhan konsulttien luoman välivaiheen yli kohti avoimempaa dialogia, vaan moni organisaatio taantuu siihen tilaan, josta kehareita kohti lähdettiin varoen vaappumaan: keskustelu rajautuu niihin harvoihin hetkiin, kun molemmat osapuolet ovat valmiita sielunsa toiselle avaamaan. Usein tämä tapahtuu kerran vuodessa, pikkujoulujen jatkoilla.

Kehareista luopumista harkitsevien kannattaakin miettiä huolellisesti sitä, miten aktiivinen, avoin ja luottamuksellinen vuorovaikutus varmistetaan, jos formaali ja ”pakollinen” säännöllisin väliajoin toistuva keskustelu jätetään pois. Riittääkö Sinulla, esimies, ihan varmasti riittävästi ja tasapuolisesti aikaa ihan jokaiselle, vaikka ensi vuosi (taas) toisikin eteen jos jonkinnäköisiä tulipaloja, joiden vuoksi aika tuntuu kiitävän kuin Usain Bolt? Jollet ole tästä 100% varma, niin keharit voivat olla edelleen ihan käyttökelpoinen työkalu.

Tuumailuterveisin,

Antti






torstai 28. toukokuuta 2015

Coaching - sparrausta ja mielenvoimaa


Ihailetko ihmisiä, joille kaikki tuntuu olevan helppoa? Jotka tuntuvat saavan aikaan, pääsevän tavoitteisiinsa ja onnistuvan asioissa joihin ryhtyvät? Haluaisitko löytää sisältäsi tuon saman voiman? Haluaisitko olla tuo henkilö? Coachingin avulla tutustut omiin juuriisi ja omaan itseesi, ja pääset kosketuksiin sen valtavan energian kanssa, joka meissä kaikissa on.

Kuva: Coachingin työkirja
Olen kuluneen kahden vuoden aikana kouluttautunut sekä life coachiksi että business coachiksi. Olen nähnyt uskomattomia kasvutarinoita, olen nähnyt uskomusten romuttuvan ja korvautuvan uusilla,  ryhdin kohenevan, uuden innon syttyvän puheeseen ja silmiin. Tiedättekö, elämänvoiman löytyvän. Yrityksissä on pistetty asioita uuteen uskoon, alettu tehdä asioita sen sijaan, että niitä suunniteltaisiin, tai että niistä vain puhuttaisiin. Olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen voi hyötyä coachingista, olla onnellisempi, kokea itsensä ja yrityksensä merkityksellisemmiksi. Vaikuttaa enemmän, avata omia ja muiden silmiä. Päästä tavoitteisiinsa.

Suvin life coachingin ansiosta sain itsevarmuutta ja koko 30 ikävuoden ajan toimintaani rajoittanut epävarmuus ja pelko epäonnistumisesta alkoi vihdoin väistyä. Sain huikeita oppimiselämyksiä omasta itsestäni, siitä mihin pystyn ja ennen kaikkea siitä, miten voin omalla toiminnallani ja asenteellani vaikuttaa ympäristööni. Sain hyvät eväät toimia organisaationi johtamisen päivittäisessä työssä.
– Urheilupäällikkö, Lappeenranta

Coaching rakentuu asiakkaan oman tavoitteen ympärille. Yhteinen matka valmentajan kanssa rakentuu sarjasta noin tunnin mittaisia sessioita, joissa keskustelemalla ja erilaisilla ajatteluharjoituksilla mennään kohti päämäärää. Valmentajalla on työkalut, kysymykset ja harjoitukset, joilla asiakkaan ajatuksia harjoitetaan.

Ammattiurheilijan ei tarvitse pähkäillä yksin, kuinka saada itsestään paras irti. Hänen tukenaan on laaja joukko alan ammattilaisia, joista etupäässä näkemyksellinen valmentaja ja hieroja paitsi pistävät urheilijan sekä haastamaan itseään ja kehittymään, myös tukevat kehittymistä huoltamalla kehoa. Myös mielenvalmennus on alkanut tulla tutuksi urheilumaailmasta; on nähty kehon ja mielen välinen yhteys ja etenkin tuon yhteistyön valtavat voimavarat mahdollistamassa tietä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Kun urheilijaa sparrataan, se kasvattaa kanttia ja voitontahtoa. Se on sosiaalisesti hyväksyttävää, koska urheilu on jaloa. Urheilija on kansallisaarre.

Tämä on ollut yksi merkittävimmistä asioista, mitä olen pitkään aikaan saavuttanut eli oman elämän hallinta. Se, että päätän itse mitä teen! Ja että teen itseni kannalta hyviä asioita, enkä vain sitä, mitä muut haluavat minun tekevän. Ja tämä kaikki on coachingin ansiota! Tehtävää on vielä paljonkin, mutta hyvällä tiellä olen ja ilman coachingia vain valittelisin kiirettä ja sitä, kun pitää ehtiä joka paikkaan ja mitä kaikki muut minulta vaativat… Coachingissa on ollut hyvä myös joutua pohtimaan asioita perinpohjaisesti, vaikka se on välillä ollut vaikeaa ja ehkäpä ärsyttävääkin. On joutunut pois mukavuusalueelta. Mutta niin keho kuin mielikin tarvitsee mukavuusalueelta pois pääsyä, että se kehittyy!
- Asianajosihteeri, Kuopio

Mitä yrittäjä on? Kansallisaarre? Miten johtaja tai esimies saa itsestään irti parhaansa? Riittääkö työpaikalle ilmestyminen vai voisiko näillä henkilöillä olla enemmänkin annettavaa? Entä onko yrittäjällä miljoona ideaa tai ideoita miljooniin, mutta jostain syystä asiat jäävät ilmaan leijumaan? Miten yrittäjästä ja johtajasta saataisiin esiin kaikki se energia ja potentiaali huippusuoritukseen?

Kuva: coachingin avulla eeppisiin koitoksiin
Ajattelu on ihmisen työkaluista ensimmäinen ja tärkein, mutta miten sitä valmennetaan ja huolletaan? Milloin olet viimeksi kiinnittänyt huomioita ajatuksiisi, miten ajattelet ja ennen kaikkea millaisia? Tutkimusten mukaan ajatuksemme ovat lähestulkoon samoja päivästä toiseen. Kun ajatuksemme sitten määräävät tekomme, voimmeko odottaa ratkaisevasti erilaisia tuloksia päivästä toiseen? Ellei joku tule ja ravistele niitä ajatuksia!

Coachingin avulla aloin suunnittelemaan omaa elämänrytmiäni tietoisemmin. Opin tunnistamaan paremmin ne ”karikot”, jotka saivat mm. työsuman kasvamaan liian suureksi. Ehkä paras coachingin anti näin jälkikäteen ajateltuna oli sen tajuaminen, miten paljon voi itse vaikuttaa omalla asennoitumisellaan hankaliinkin asioihin. Kun muuttaa itsessään tavan tarkastella asioita positiivisemmasta näkökulmasta huomaa yllättäen, että ympärillä olevat ihmisetkin alkavat myös toimia eri tavalla.
- Toimitusjohtaja, Kuopio
Coaching on mielenvalmennusta, joka tähtää valmennettavan täyden potentiaalin löytymiseen, voimaannuttamiseen ja kapasiteetin lisäämiseen kokonaisvaltaisesti. Coach ei ole oman toimialasi ammattilainen, vaan mielen valmentamisen ammattilainen, jonka avulla tutustut itseesi, löydät sisältäsi syitä ja seurauksia, pureudut omiin motivaattoreihisi ja löydät tapoja saada aikaan itsellesi merkityksellisempiä asioita. Löydät uusia ajattelumalleja, tunnistat sinua rajoittavia uskomuksia ja opettelet kääntämään ne sellaisiksi, jotka mahdollistavat asioita, vievät sinua tavoitteeseesi. Opettelet saamaan mitä haluat.

Suvin ja minun coaching oli henkilökohtaisesti erittäin hyvä. Se oli ehkä henkilökohtaisesti dramaattisin tapahtumaketju koko kehityshankekokonaisuudessa; säännöllisellä ja pitkäkestoisella työskentelyllä sain haasteita uuden ajatteluun sekä näkökulmia ja oivalluksia oman johtamisen ja koko yrityksen kehittämisen tueksi. Yhteistyömme jatkuu ehdottomasti coachingin merkeissä myös jatkossa.
- Toimitusjohtaja, Kuopio



Mitä Sinä haluat?

Kesäisin terveisin,


Suvi

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Arvontuotantolinja

Teen väitöstutkimusta konsultin ja asiakkaan välissä tapahtuvasta yhteiskehittämisestä ja siihen liittyvästä arvontuotannosta. Aihe on kaikessa abstraktiudessaankin kiehtova ja aiheuttaa liikettä korvien välissä niin artikkelien äärellä, asiakkaan luona kuin lenkilläkin. Tässähän ollaan aivan asian ytimessä: miten me voimme edesauttaa ja varmistaa arvontuotannon toteutumista asiakasprojekteissamme?

Missä kohtaa yrityksesi sijaitsee oheisella janalla? Millaisen elämyksen yhteisellä matkallanne haluat asiakkaallasi tarjota? Entä millaista luulet hänen odottavan?


Mikäli perinteistä, konkreettista ja käsitettävää tuotantoa harjoittavan yrityksen kilpailuedut ovat esimerkiksi innovatiivisessa tuotannossa, epätavallisen inhimillisesti johdetussa henkilöstössä tai vaikkapa uudella tavalla ajatellussa logistiikassa tai markkinassa (kaikki elävän elämän esimerkkejä muuten), mitä on konsulttiyhtiön tuotanto? Ensimmäiselle tasolle jäädessään se helposti yksinkertaistetaan konkreettisuuksiin: työpajoihin, projekteihin, koulutuksiin, tehtyihin työtunteihin. Olen kuitenkin yhä taipuvaisempi ajattelemaan, että konsulttiyhtiön tuotanto on luoda arvoa. Asiakkaalle, itselleen ja laajemmassa skaalassa yhteiskunnalle. (Mutta jos nyt kuitenkin jätän maailmaa syleilevän otteen tällä kertaa ja keskityn leipätyöhöni, eli asiakkaan ja konsultin väliin.)

Yhteiskehittämisessä, joka on meille Talentreessa sydämen asia, aikaansaannokset voitaneen jakaa karkeasti kolmeen osaan: arvoa luodaan, arvoa ei luoda tai arvoa tuhotaan. Edellä mainitut työpajat, koulutukset, työtunnit ja kirjalliset tuotokset ovat näiden tulosten konkreettisia ilmentymiä –sanotaanko  nyt vaikka työkaluja itse tuotantoon eli arvon luomiseen.  Kuitenkaan arvon luonti todellisuudessa ei onnistu pelkästään konkreettisin keinoin, vaan on vahvasti sidoksissa paljon syvempiin yhteistyön muotoihin: mentaaleihin (tapa ajatella ja viedä asioita eteenpäin, tapa hahmottaa asioita ja liittää niitä toisiinsa), emotionaalisiin (empaattisuus, toisen aito kohtaaminen, läsnäolo, ymmärrys) ja jopa hengellisiin (ei uskonnollisessa merkityksessä, vaan esim. jaettuina arvoina, samanlaisena maailmankatsomuksena, yhteisenä missiona).


lman jäljempänä mainittuja syvän yhteistyön muotoja yhteistyö jää ”arvoa ei tuoteta”-tasolle. Puhutaan mukavia, oli hirveän hyvä koulutus, mahtava palaveri ja kaikilla oli mukavaa, mutta mitään muutosta ei oikeasti saatu aikaan. Konkreettisena esimerkkinä: osallistujat saivat hyviä ajatuksia, mutta eivät pystyneet viemään niitä oman yrityksensä käytäntöön niin, että oikea, positiivinen muutos olisi tapahtunut. Tämän saman ilmiön olen havainnut sekä paperilla että elävässä elämässä olevan yksi yleisimpiä kehityksen muotoja muuallakin kuin konsultointiprojekteissa. Palavereja pidetään, mutta päätöksiä ei tehdä tai niitä ei viedä käytäntöön (eikä toteumaa seurata). Laihdutuskuureja aloitetaan aina joka maanantai uudestaan, mutta tiistaina jo lyödään läskiksi. Muutos vaatii ihmiseltä paljon tahdonvoimaa, eikä kiire ole omiaan edesauttamaan projektien eteenpäinviemisessä.



Tutkimus itsessään on avannut huikeasti silmiäni sille, mitä me konsultit teemme tai voisimme tehdä entistä paremmin.  Meidän tehtävämme on avustaa asiakasta pidemmälle, kuin minne hän omin voimin pääsisi. Meidän tehtävämme on olla lisätahdonvoimana, työntää silloin kun toisen omat voimat, ajatukset tai kädet eivät riitä. Konsultti ei saa olla pelkkä jeesmies. Tehtävämme on nimittäin varmistaa, että asiakas saa mitä tilaa: arvoa omaan toimintaansa. Joku muuttuu, jotain tehdään paremmin tai eritavalla kuin aiemmin. Tähän päästään, kun edellä mainitut syvät yhteistyönmuodot ovat kunnossa, ja asiakas kohdataan aidosti monella tasolla.

Olemme parhaillamme vaikuttamassa monellakin rintamalla siihen, että nämä ajatukset menevät käytäntöön sekä omassa työskentelyssämme että laajemmaltikin. Asiakkaan menestys arvonamme ei pysähdy ainoastaan omaan toimintaamme, vaan pyrimme ajattelemaan asiasta laajemmin, kokonaisvaltaisemmin.

Kasvukipuja kohtaamassa,

Suvi

lauantai 14. helmikuuta 2015

Tuore talentti arvokkaiden kysymysten äärellä


Talentreen tiimi vahvistuu, kun hyppään mukaan harjoittelijan roolissa. Harjoittelu on osa opintojani ja tarkoitus olisikin valmistua kevään aikana Savonia ammattikorkeakoulusta, kansainvälisen liiketalouden linjalta. 

Pyrin hieman esittelemään itseäni peilaamalla omaa maailmaani Talentreen arvopohjaan. Näin toivon kertovani, miksi halusin liittyä talenttitiimiin ja miten koen yrityksen arvot oman elämäni kannalta. Samalla saan itse oivan tilaisuuden perehtyä ja sitoutua Talentreen maailmaan.

On sanomattakin selvää, että yritys, jonka visio on olla “Suomen paras työpaikka, joka oman esimerkkinsä kautta toimii alan suunnannäyttäjänä”, houkuttelee työntekijöitä. Vielä kun puhutaan yrityksestä, joka auttaa asiakkaita strategioiden ja visioiden luomisessa, on omien lupausten takana todennäköisesti seistävä (tai sehän tässä kuukausien aikana selviää).

Jo ensimmäisenä työpäivänä kävi selväksi, että Talentreen visio pitää sisällään enemmän kuin viihtyisän työympäristön luomisen. Paras työpaikka sitoo työntekijänsä yhteisiin arvoihin, strategiaa tukevien yhteisten tavoitteiden suunnittelemiseen ja oman työn luomiseen. Työpaikka, joka kannustaa heti ensimmäisenä päivänä toteuttamaan omia vahvuuksia ja osaamista, saa helposti työntekijän sisäisen yrittäjän aktivoitumaan.

Toinen huomion arvoinen pointti, joka jäi ensimmäisenä päivänä mieleen, oli yhdessä tekemisen tunne pilke silmäkulmassa. Tiimityöskentelyn taito näkyi heti esimerkiksi yrityksen sisustuksen uudelleen organisoimisesta. Virheitä tehtiin ja niistä opittiin. Kun ei itse osattu, pyydettiin naapuriyritystä apuun (kiitos Rocsolen Harrille ja hänen akkuporakoneelleen). Tuloksena syntyi uudelleen organisoidut työtilat ja yhdessä nikkaroitu uniikki työpöytä.

Kuva: Toimiston siivous käynnissä - ja vielä kesken ;)




















Entäs se arvomaailma? Miten peilaisin Talentreen arvoja omaan elämääni?

Asiakkaan menestyminen

Syy ja seuraus. Talentreen missio kuuluu: “Talentree on yrityskasvattamo. Meidän tehtävämme on auttaa asiakkaitamme kasvamaan ja kehittymään”. Harjoitteluni tärkein tavoite on saada aikaan konkreettista kehittymistä ja siitä seuraavia tuloksia. Asiakkaan onnistuminen on suora palaute oman työn onnistumisesta.

Jatkuva kehittyminen

Vaikka viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että multitasking pikemminkin heikentää tuottavuutta, kuuluu se varmasti jokaisen perheellisen elämään. Tasapainoilu on ajoittain haastavaa, mutta oppimalla keskittymään hetkeen, jatkuvaa kehittymistä ja harjaantumista voi tapahtua. Oman, hektisen elämäni täyttää tällä hetkellä opiskeluun liittyvät viimeiset kurssit, opinnäytetyö ja alkanut harjoittelu. Tradenomiksi valmistuminen on kuitenkin vain välietappi ja hengähtämisen sijaan suunnitelmissa siintää jo opinnot Itä-Suomen yliopistolla kansainvälisen myynnin johtamisen parissa.

Positiivisuus

Tukka takana ja elämä edessä. Kehä kolmosen ulkopuolelle astuneena ja tuntemattomalle pohjalle elämän rakentaneena suosittelen kaikille epämukavuusalueelle käymistä tasaisin väliajoin. Pelkojen voittaminen avaa ovia ja mahdollisuuksia, jotka muuten jäisivät lukkojen taakse. Positiivinen asenne on helppo säilyttää, kun tietää selviytyvänsä kaikesta.



Elämän tasapaino

Yrittäjäperheen kasvattina, työ on aina ollut luonnollinen osa elämääni. Kasvu, vastuuntunto ja kehittyminen ovat myös iso osa työn ulkopuolista arkea; siitä pitävät huolen 5- ja 6-vuotiaat pojat. Parhaimmat arjen irtiotot toteutuvat joogamatolla ja poikien harrastusten parissa. Tänä talvena olen opetellut myös säännöllistä avannossa pulahtamista.

Vastuun kantaminen

Se mitä tänään teemme, määrittelee paikkamme tulevaisuudessa. Kasvu ja kehittyminen, joka ei pohjaa vastuullisuuteen ja kestävään kehittymiseen, kääntyy nopeasti yrityksen voimavaroja syöväksi heikkoudeksi. Oli kyse yrityksestä tai yksittäisestä henkilöstä, muiden huomioonottaminen ja vastuun kantaminen tulisi sisällyttää jokapäiväiseen toimintaan.

Technopoliksen kuudes kerros tarjoaa oivan näköalapaikan yli Kuopion yrityskentän. Toivotaan että maisema muuttuu päivä päivältä aurinkoisemmaksi ja kevät tuo mukanaan toivottua kasvua!


Kasvua, kohtaamisia ja yhteistyötä odottaen, sekä hyvää ystävänpäivää toivottaen,

Kaisa Railanmaa